12.4.2013

*akasta asiaa!

Jokakeväinen miinailmiö on täällä taas.
Se miksi tästä koen saavani avautua johtuu ihan siitä, että 
a) meillä on kaksi nelitassua
b) siivoamme näiden nelitassujen jätökset
c) pyrimme käymään "asioilla" sellaisissa paikoissa, joissa ainoastaan häiritsemme citypupujen elämää
d) harjoittelemme joka aamu, päivä ja ilta miinojen väistöä.


Kaupunkiasumisessa on puolensa, mutta yksi nurja puoli on se, että kaikki eivät noudata yhteisiä pelisääntöjä, jotta kaikkien viihtyvyys olisi tasapuolisesti taattu.
Olen myös yhä enenevässä  määrin sitä mieltä, että varsinkin isojen nelitassujen paikka ei ole ympäristössä, jossa ulkoilumahdollisuudet ovat rajalliset. Ainakin kun katsoo meidän kohta 10v seniorineitiä, niin ruskeat silmät muuttuvat sinisiksi maaseudulle päästyään. 


Mutta takaisin asiaan. Miinailmiö on kaikille kaupungissa asuville tuttu. Monessa uudessa asumisympäristössä tähän ollaan puututtu esim. tarjoamalla kakkapusseja nelitassujen omistajille, jotta miinojen siivoaminen sujuisi sellaisellakin hetkellä, kun oma pussi on "unohtunut" kotiin. Jos näin on, telineet ammottavat tyhjyyttään joko ilkivallan seurauksena tai muuten vaan unohdettuina. 
Tässä keväällä heräsi hullu ajatus siitä, että pitäisikö kantaa mukana piruittain lapiota, jolla saisi siivottua myöskin näiden muiden miinoja pois sotkemasta katukuvaa.. Välillä ajatus on myös mennyt siihen, että tekisi mieli lapioida tämä miina sen nelitassuomistajan päälle, joka sen jättää siihen lojumaan. Varsinkin silloin kun näkee tapahtuman itse teossa. Ja koska yhteiskuntamme on mennyt siihen pisteeseen, ettei asioista saa huomauttaa tai muuten tulee kuonoon, niin kihisen raivosta sitten loppulenkin. Jos alan toisten miinoja korjailemaan, niin se antaa kuvan, että tämä on sallittua. Enkä OIKEASTI halua edes näin tehdä. Vastuu kun kuuluu siihen remmin toiseen päähän.

"Siivoat sitten jälkesi!"
Jossain kohden tulevat ihanat kaupunkityöläiset siivoamaan nämä miinat pois pienen puistomme ympäristöstä, mutta ennen sitä koko kävelyalue on täynnä sitä itseään. Eilen todistin sen ikävämmän kautta, kun toisen nelitassun flexi lipesi käsistäni ja singahti monen miinan kautta sitten päin koiraa. Onneksi koiraan osui se "puhdas" puoli, loppu onkin sitten sensuurin piirissä.


Mietin syitä miksi miina jää usein korjaamatta. Ehkä se johtuu sitä, että joutuu sitä itseään kantamaan puoli kilometriä roskikseen. Näin ei ainakaan ole meidän ympäristössä. Roskiksia löytyy kirjaimellisesti muutaman askeleen välein ja niitä tyhjennetäänkin säännöllisesti, mistä suuri kiitos asianosaisille! 
Tiedän, ettei tämä toiminto ole myöskään siitä mediaseksikkäimästä päästä, mutta hei haloo! Ei ole cooleinta mahdollista sekään, että kantaa kengissä ja nelitassuissa omat ja muiden miinat kotimatoille!
Ehdottaisin siis
a) miinapussit puistoihin
b) miinapussit kaupoissa kassojen läheisyyteen - eivät varmasti unohdu! 
c) valistustaulut viheralueiden ympäristöön - esim. Katajanokalla oli kauniita sanamuotoja tähän liittyen
d) lisää roskiksia
e) jokaiseen rappuun kengän ja tassunhuuhtelu- kaukalo
f) lisää "valistusta" siitä, että kyse ei ole vaan muiden ärsyyntymisestä, vaan terveydellisistä haitoista

Oma lukunsa on sitten muut kaksijalkaisten miinat, niistä ei tällä hetkellä sen enempää..
Miinat olivat siis tässä.


Nautinnollista viikonloppua!


9 kommenttia:

  1. Niin ja se rapun oven edessä oleva kenkäputsari EI OLE miinaputsari!

    VastaaPoista
  2. Asiaa! Kun koiruuteni vielä eli niin siivosin aina koiruuden kakkapallerot, ne kun ovat kamalia liukumiinoja :/ Kaikki vaan eivät ole yhtä vastuullisia. Voi vaan kuvitella millaisia vessoja näillä ihmisillä on kotonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin asiaa SatuMaria! Ympärivuotinen raivon partaalle saava ilmiö. Seurattuani ketä näitä "unohtaa" korjata, niin useimmiten kyseessä ovat lapset ja nuoret, jotka ulkoiluttavat otuksia. Heille eivät ehkä vanhemmat ole valistaneet oikeaoppisesti miten tulee toimia. Silti en löydä tälle mitään hyväksyttävää syytä.

      Poista
  3. Asiaa! On niin väärin, että koiria syytetään miinoista, syylliset ovat tosiaan siellä remmin toisessa päässä. Kun asuin kaupungissa oli minulla ihana kävelyreitti työhuoneelle puistojen halki, mutta keväällä verenpaine nousi kiellettyihin lukemiin miinojen takia. Onneksi useimmat koiranomistajat ovat vastuullisia ja hoitavat jätökset pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Talven jälkjiltä koko karuus paljastuu kaiken roskan ja moskan suhteen. Onneksi osaa kävelyteistä on jo ehditty putsata pahimmasta. Pieni teko vaikuttaa niin paljoon. Kumpa kaikki ymmärtäisivät asian.

      Poista
  4. (En itse omista nelijalkaista, mutta meillä kotona on aina ollut ja lähipiirissä on paljon koiria.)

    Meidän kerrostalon vierestä kulkee kävelytie, joka jatkuu hoitamattomaan metsäiseen alueeseen. Nyt lumien sulattua tältä lyhyeltä pätkältä talon vieressä on paljastunut noin metrin välein levinnyt kasa p*skaa, vaikka koiran kuvalla varustettu roskiskin on siinä kirjaimellisesti 20m säteellä! Kiva siitä sitten 2,5v:n kanssa tallustella leikkipuistoon, kun saa koko ajan katsoa jalkoihinsa ja pitää visusti kiinni taaperosta, ettei vaan kaadu läjään ja puistoreissu jää vain unelmaksi siltä päivää, kun saa sännätä kotiin putsaamaan pikkuisen siitä itsestään. Ihan sama minulle olisi, jos niitä läjiä ei siivottaisi sieltä metsäalueelta metsän puolelta, mutta keskeltä katua... Come on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella syvältä! Tämä meidän pieni puistoympäristö on myös lasten leikkipaikkoja täynnä ja voin kuvitella kaikkien vanhempien ja hoitotätien tuskan päivittäin, kun tallustavat tämän miinalandian halki. Jo pelkästään itseäni inhottaa tassuissa kulkeutuvat moskat, niin mitä sitten jos lapsi siihen kaatuu. Kesällä samaa ongelmaa ei ole yhtä suurissa määrin, vaikea sanoa miksi näin. Onkohan pimeys ja lumipeitteet sellaisia "hyväksyttäviä" syitä jättää asia sikseen. En tiedä, mutta lumien sulaessa kaikki paljastuu. Ja luonnolliseti juuri siitä keskeltä tietä!

      Poista
  5. Minun on ihan pakko kommentoida tätä myös vähän toiselta kantilta. Itse kerään tassuveikkojen jätökset ja ulkoilemme muutenkin useimmiten erilaisilla hoitamattomalla metsäalueilla polkuja pitkin. Lisäksi meillä päin menee paljon ulkoilureittejä, joiden varrella EI OLE roskiksia. Tai on, ehkä joka 5. kilometri ja ne tyhjennetään ehkä kerran puolessa vuodessa. Emme siis asu varsinaisesti kaupungissa, vaan rivitalo/omakotitaloalueella pääkaupunkiseudulla. Olen monta kertaa ihmetellyt juuri tätä roskiksien vähyyttä ja sitä, miksei niitä ikinä tyhjennetä. Arvaatkaa vain, miltä tällainen roskis näyttää...eli vähän tästä kyllä pistäisi myös kaupungin piikkiin, sama ongelma on nimittäin monilla alueilla keskustan ulkopuolella. Eli vaikka roskiksia olisi, niitä ei tyhjennetä.

    Jeps. Nyt vesisateeseen koiria lenkittämään...sade huuhtoo onneksi pois paljon muutakin kuin lunta.;)

    Leppoisaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  6. Sulle on tunnustus blogissani :)

    VastaaPoista

Tallenna sanoja, ideoita tai ehdotuksia. Tai käy vain moikkaamassa, arvostan niitä kaikkia! ,)