Maistuis ehkä sullekin!

Tätä pensasmustikka mascarpone -piirasta olen ollut tekemässä jo parisen viikkoa.. 

Tänään en voinut enää keksiä tekosyitä etten sitä tekisi. 

Kävin nimittäin Hietsun Indiedays -blogiportaalin järjestämässä kirppis ja myyntitapahtumassa ja törmäsin Päiviin, joka vaikuttaa monday TO sunday HOME -merkin ja blogin taustalla. Niin monta kertaa on pitänyt päästä hänen pop up kotikauppaansa hipelöimään ihania tuotteita, tällä kertaa selityksiä ei selitelty. 

Ja hyvä niin. Ostospäätökset tein omatoimisesti sekä kustansin nämä Messuhallin suurkirppistuloista, ettei jää kellekkään epäselväksi onko kyseessä paljon parjattua lahjottua mainontaa. 

Parveketerassille lähti mukaan ihastuttava pellavainen tyynypäällinen sekä tovin ajatustaiston jälkeen muutama  "vankilateemaa" mukaileva kuppi ja kippo. Sokerikko jäi kaivelemaan mielen syövereitä vielä.. Tosin säilyttäisin siinä varmasti helmiä! 

Mutta nyt siihen kohokohtaan eli 

PENSASMUSTIKKA - MASCARPONE PIIRAS

Muropohja:

2,5 dl jauhoja

125g voita

1 dl hienosokeria

1 kananmuna

2 tl vaniljaa / vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

Mascaproneäyte:

250 g mascarponejuustoa

1 dl hienosokeria

luomusitruunan kuorta

1 l pensasmustikoita

Päälle sopii vaniljakastike.

Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi.

Lisää kananmuna ja jatka vatkaamista. 

Lisää jauho, leivinjauhe ja vaniljaseos nopeasti vatkaten tasaiseksi.

Anna taikinan vetäytyä hetki kylmässä.

Voitele ja korputa vuoka ja painele taikina siihen.

Paista 200 asteessa alatasolla n. 10-15 min. 

Anna jäähtyä.

Valmista mascarponetäyte vatkaamalla juusto, sitruunankuori ja sokeri kuohkeaksi.

Levitä täyte jäähtyneen pohjan päälle ja asettele päälle pensasmustikat. 

Sitruuna antaa ihanaa raikkautta muuten niin ylimakeaan kokonaisuuteen, kokeilin ensimmäistä kertaa ja ihastuin täysin! 

NAUTI! 

"Moo'llaasi"

Kohta tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun juhlittiin häitämme.

Mihin se aika katoaa..? 

Nyt ei kuitenkaan päivitellä sitä, vaan lähinnä halusin vinkata kivasta ideasta saada mukava kuvakollaasi seinälle, tilanpuutteesta kärsimättä.

Idea käyttää Mini Moo -kortteja syntyi pikkuhiljaa ja lopulta rohkaistuin ja tilasin niitä myös hääkuvistamme samalla kun tilasin lisää DD:n käyntikortteja.

Kortit ovat siis pienehköjä "käyntikortteja", mutta niiden käyttötapa on täysin vapaa. Olen ainakin koruyritykseni puolesta suosinut näitä yksilöitä kovin ja jos ei muuta, niin ainakin olen jäänyt muistiin poikkeuksellisella käyntikortilla :) 

Ja tällä kortilla jos millä pystyy helposti avaamaan keskustelua.  

Minimissään tilattavana on 100 korttia ja se mikä tästä tekee upeaa on, että jokaiselle kortille voi valita eri kuvan. Takaosasta tulee sitten yhtenäinen, tässä tapauksessa suunnittelin sinne nimemme, hääpäivän sekä panoraamakuvan kirkosta. Jos näitä nyt vaikka sattuisi antamaan jollekin muistoksi. 

Tuli vaan mieleen, että toimivat vallan mainiosti esim. kiitoskortteina!

Mielikuvitus on siis rajana!

Moo:lla on paljon erilaisia ihania vaihtoehtoja perinteisille korteille, joten suosittelen tsekkaamaan ja tutustumaan. Tuotteet tulevat Englannista kuriirilla n. viikossa. 

  Tilasin siis samalla minimoo kortteihin sopivan kehyksen, johon mahtuu muutama moo erilaisiin kollaaseihin. Kehyksen saa myös mustana. Vaikka kuvittelin tietäväni kehyksen koon, se yllätti täysin!

Koska hääpäivä oli kokonaisuudessaan tärkeä ja ikimuistoinen, asettelin kuvat vähän aikajanamaisesti. Näin sain kuvakollaasiseinällemme lisää ihania kuvia tärkeästä päivästä, yhdessä kehyksessä parinkymmenen kehyksen sijasta. Toki myönnän, että tämä muoto on pieni ja kuvat eivät yhtä näyttäviä, mutta se ei olekaan se idea ,) 

Idea oli saada koko päivä kiteytettyä niin hyvin kuin mahdollista.

Ajatuksissa on tehdä vastaavanlainen esim. matkakuvista.. 

169 vuotta sitten Englannissa..

... painettiin ja lähetettiin ensimmäinen joulukortti! 

Perinne, joka on pikkuhiljaa jälleen palannut keskuuteemme sähköisen aikakauden riemuksi. 

Läheiselle lähetetty/annettu joulukortti, joka on valittu/itse tehty ajatuksen kanssa, on kauneinta mitä tiedän. 

Itse säästän joka vuosi saamani joulukortit, jotka tulevat pääasiassa ulkomailta. 

Ja joka vuosi olen laittanut ne eri tavoin esille.

Tänä vuonna ne tulevat koristamaan ja osaltaan korvaamaan mahdollisen joulukuusen, jonka rungon loin klipsuledivaloista yhdelle seinistämme.. 

Toisaalta voisin jättää tähän "ledikuuseen" kaikki Helenan kauniit kalligrafiset joulukortit.. 

Mutta silloin meillä olisi tyhjä korttilaatikko Naisten Joulumessuille vietäväksi.. 

Muutaman päivän päästä korttilaatikko suuntaa työhuoneestani Wanhaan Satamaan. 

Sen sisältö on täynnä joulukortteja, onnittelukortteja sekä mietelausekortteja!

Ja läheiseni ehkä arvaavat millaiset kortit saavat tänä vuonna.. :) 

Vielä tänään ehtii osallistua facebookissa kolmen kutsun arvontaan.
Osallistu liittymällä tapahtumaan täältä ja voit voittaa illan arvonnassa kutsun kahdelle Naisten Joulumessuille!

Onnenaakkoset

Syksy alkaa pikkuhiljaa muuttua alkutalveksi säiden puolesta ja tämä tarkoittaa sitä, että marraskuun lopun Lempäälän Joulumyyjäiset Manttaalitalossa (klikklik) sekä Naisten Joulumessut Helsingin Wanhassa Satamassa (klikklik) rupeavat kolkuttamaan ovella.

Naisten Joulumessuille olen jo vuosia haaveillut pääseväni myyjäksi, sen verran kaikkea ihanaa joululahjaa sieltä löytää niin itselle, kuin läheisille. 

Ja tänä talvena se onnistuukin. 

Niin Lempäälässä kuin Wanhassa Satamassa olen taiteilijaystäväni Helenan kanssa, jonka kauniita ja uniikkeja taideteoksia esittelen mielelläni jatkossakin. 

Helena on ns. monitaiteilija, koska on jo kohta vuosikymmeniä tehnyt taidetta eri muodoissa. 

Hän on aloittanut aikoinaan japanilaisella kukkataiteella eli ikebanalla, tutustunut matkan varrella kalligrafiaan sekä keramiikkaan, valokuvaukseen ja koruihin.
Järjestys voi toki näissä olla eri, ihan tarkalleen en tiedä, sen verran paljon tämä nainen on ehtinyt :)

Myytävänä myös Helenan upeat sushi -lautaset

© Helena Kajo

Varsinkin Helenan kalligrafiavedokset ovat henkeäsalpaavan kauniita. 

Tarkemmassa esittelyssä on lahjaksi saamani kaksi näyttävää kalligrafiaa. 

Näissä on käytetty todella kekseliäästi tekniikkaa ja yhdistetty rohkeasti niin väri, kuin muoto toisiinsa.

Tämän mallinen idea syntyi Helenalla heidän pienestä maltankoirastaan. Tässä alla olevassa vedoksessa lukee siis maltankoira pyöreästi ja ympäri..

© Helena Kajo

Näissä minun seinällä roikkuvissa teoksissa lukee puolestaan chichuahua sekä dobermann. 

Saatte itse päätellä kumpi on kumpi. 

Mm. tämän tyyppisiä sisustuselementtejä löytyy siis meiltä
Lempäälän Manttaalitalon Joulumyyjäisistä 25.11.2012 
sekä
Helsingin Naisten Joulumessuilta 5.-9.12.2012. 

Tervetuloa!

© Helena Kajo

 

Designia mahan täydeltä

Tämä viikonloppu on ollut täynnä erinäisiä design-aiheisia tapahtumia. 

Ihan kaikkiin en tietenkään ennättänyt, mutta parissa oli todella mukava käydä. 

Viime aikoina eri blogeissa on paljon kirjoitettu ja kinasteltu blogien kaupallisuudesta ja mainoksista. Sen enempää siihen pesään tunkematta tikkua, vaikka alla oleva postaus toisenlaiselta saattapi vaikuttaa, niin nämä esittelyssä olevat tuotteet on ostettu omalla rahalla eikä myyjällä/tekijällä ole ollut niiden mainitsemiseen tässä blogissa osuutta eikä arpaa. 

Selvällä suomen kielellä siis: tämä ei ole maksullinen näkyvä tai edes piilomainos. ,)

Kaapelitehtaalla järjestettiin Design Market 2012, joka tällä kertaa oli todella laajalla pinta-alalla. Viime keväänä tapahtuma oli vain yhdellä puolella, mutta nyt tilaa raivattiin muistakin saleista ja hyvä niin. 

Paljon oli hienoa ja myöskin hintavaa tuotetta tarjolla. Joskus sitä miettii, että jos lapussa lukee design, niin hintaan tulee väistämättä nolla perään, vaikkei oikeasti mistään elämää suuremmasta ole edes kyse.. Toki laadusta olen valmis maksamaan, mutta design -periaatteesta en välttämättä.  Nämä kuitenkin ovat makuasioita, joista ei saa kiistellä.. siksi jätän mainitsematta nämä mielestäni "ei niin design tuotteet", jottei kellekään jää paha mieli ,) 

Mukaan tarttui kuitenkin kauan toivottu Qualy:n tsirppapari eteisen kollaasiseinälle ripustettavaksi. En edes tajunnut, että tuo lintunen toimii samalla "hätäpillinä". Voin sitten "hädissäni" visertää kellarissa pimeässä, koska näihin lenksuihin tulevat harvoin käytössä olevat kellarin avaimet ,) 

Kaapelin jälkeen suunta olikin Wanhan Sataman Kädentaitomessuille, joita järjestetään niitäkin Helsingissä pari kertaa vuodessa. Messuilla on siis kädentaitajia sekä kädentaitajatekijöiden "varaosaparatiisi", jonka vuoksi sinne aina suuntaan. 

Tarttui siis tälläkin kertaa mukaan "muutama" hassu kivi ,)

Hassua (ja samalla melko turvallista) on, että vuodesta toiseen siellä ovat samat tekijät ja heidän paikkansakin ovat lähestulkoon samat ,) 

Tutusta ja turvallisesta huolimatta iloinen ja erittäin positiivinen yllätys oli Vuoden nuori kädentaitaja Marja Hepo-aho, joka tekee todella kauniita lasitöitä. Sain ilon nähdä lasihelmien tekoa ja mukaan lähti myös yksi ihanuus, jolle mietin vielä lopullista korukotia. Luulen, että Riihimäellä sijaitsevaan lasipajaan täytyy tehdä yksi jos toinenkin visiitti, sen verran lumoavia lasihelmet olivat ,)

Niin ja ystäväni osti myös eräältä nahkataiteilijalta pussillisen nahkapaloja, joita tietenkin piti itsekin sitten saada..  Ihanaa ja pehmeää nahkaa onkin sitten vaikka millä mitalla. 

Mitä ihmettä oikein teen näillä... ?

  Syntyi muutamasta palasta sitten illan iloksi pari tekelettä, joissa alla olevaa ihanaa ruusupainatusnahkaa on käytetty "tehosteena".. 

(rannekorut ovat jossain vaiheessa ovat esittelyssä korublogin puolella). 

Joten ei kai ihan hukkaan mennytkään.. Eikä tarvinnut tuhota vanhaa laukkua nahkahimoissaan ,)

Oli siis kaikinpuolin antoisa sunnuntai ,) 

Oikein hyvää alkavaa viikkoa ja tervetuloa kaikki uudet lukijat!

Nahkaiset rannekorut löytyvät täältä ,)

 

Taiteellisia sotkuja

Kellarissamme majailee jo vuosia sitten pingotettu maalauspohja, joka odottaa sitä taiteellista fiilistä sekä ennenkaikkea aikaa. 

Korujen ja valokuuvamisen lisäksi olen aiemmin kirjoittanut runoja, aforismeja, novelleja sekä maalannut. Viimeisin "taideteokseni" oikeilla öljyväreillä taisi olla joskus täysi-ikää lähestyvänä aikana, jolloin maalasin huoneeni oveen jättimäisen Repe-sorsan! Tärpättihuuruisessa huoneessa nukkumisen jälkeen tämän olisin ymmärtänyt, mutta .. Kyseinen ovi seikkaili sitten monessa asunnossa, kunnes sitten eräänä kauniina päivänä päätin luopua siitä. 

 

Huulipunaa ja kynsilakkaa..?

 Tartun siveltimeen aina silloin tällöin, liian harvoin kuitenkin. Maalihuurujen vuoksi taiteilen useimmiten akryyliväreillä, vaikka olisi ehkä meikäläiselle "taloudellisempaa ja kannattavampaa ja suositeltavaa" tehdä tätä öljyväreillä edelleen. Varsinkin viime viikkoisen taiteellisen hetken jälkeen..

 

 

Olin jo luvannut maalata sankaripoika Maxin ensimmäisille syntymäpäiville ns. jatkumotaulun. Ajatuksena oli juna, joka vaan kasvaisi vuosien kasvun myötä. Sitten mietin puuta ja oksia ja lopulta lapsellisessa mielessäni pyöri eläintarha. Tai leijonastahan se lähti.. Pieniin taulupohjiin ehdin jo tehdä leijonan ja kirahvin, jotka sitten eivät miellyttäneet tämän "taiteilijan" silmää. Päälle tuli valkoista ja vähän muitakin värejä.. Nämä kaksi ilahduttavat sitten jossain meidän seinillä.. 

Ainakin tuosta värikkäämmästä "huulipunalla sotketusta" versiosta tuli mielstäni ihan makea ,)

 

 

Tämä "taiteilija" teki sitten tietysti uudet kaksi taulua, tällä kertaa "lapsellisine" oksineen, lehtineen ja lintuineen pastellisävyissä.. Jotka nekään eivät sitten miellyttäneet silmää kello puoli kaksi pe-la yönä. Oikeastaan siihen aikaan ei varmaankaan mikään olisi miellyttänyt silmää.. 

Lopputulema oli siis tässäkin puolijättituubia valkoista pintaan sutasten "taiteellisesti" ympäriinsä.

Ja näin syntyi siis sankaripojalle kaksi akryylista tabula rasaa, jotka voisivat ollakin lopullisia teoksia.. mutta kun ei. Lastenhuoneen seinään ne olisivat vielä sopineet, mutta minäpä keksin, että sinne pitää hommata joku isompi teos. Idea on jo päässä, mutta toteutusta en kerro. Sen voin paljastaa, että siihen ei taida tällä kertaa kuulua ainakaan akryyliväri ,)

Sankaripojan syntymäpäivillä

17.8 pari vuotta sitten oli ikimuistoinen päivä. 

Silloin tuli maailmaan pienen pieni sankaripoika Max. Miksi juuri sankaripojaksi häntä kutsun, syy on ihan niinkin yksinkertainen, että nimen nähtyäni, totesimme sen kuulostavan ihan sankaritarinan hahmolta, Max Michael ,)

Eilen juhlimme sankaripojan 2-vuotisjuhlia. 

Ja arvaatteko millaisen kakun ystäväni oli sankarille leiponut.. 

Tämä versio oli mustaherukoilla, ilman marsipaanikuorrutusta, mutta silti taivaallisen hyvää!

Sankaripojan myötä olen muuten innostunut lasten ja yleisesti ihmisten tilannevalokuvaamisesta. Haasteellisinta ehkä tässä kaikessa on se, että tilanne on useimmiten ohi, ennenkuin ehtii kameraa kaivamaan esille.. ,)

Kuvauksen lisäksi innostuin eilen jälleen herättämään sisustushaaveilijani lomasyövereistään, sillä sankaripojan uunituoreessa kodissa lastenhuoneen seinät ja lattiat olisin voinut samantien viedä mukanani.. Seinien maalaamisen sijasta tapetointi voisi olla mukavaa vaihtelua..

Tänne huoneeseen palaan vielä hakemaan inspiraatiota.. ,)