Lomatunnelmia

Pimeyttä pakoon..

Joskus tuntuu siltä ettei oikein jaksa mitään..

Tänään on juuri sellainen päivä. Voisin karata palmujen alle, äärelle turkoosin veen.. Ajatus lähti siitä, kun "eksyin" lomaparatiisisaarille ja rupesin muistelemaan viime maaliskuista häämatkaamme. 

Krabi

Valokuvia tuli räpsittyä satoja, tuhansia ehkäpä.. Tietysti :) 

Ja hyvä niin, sillä tällaisina väsyneinä päivinä on niihin helppo uppoutua ja muistella kynttilän valossa ihanaa reissua.

Rawi Warin Resort & Spa

Hotellimme avomeriallas, jonkä kärjestä aina noukittiin retkille lähtijät

Aiemmin olin kirjoittanut Bangkokin vilinästä. Loppuetappi olikin rauhallisempi Koh Lanta, jonne matkasimme lautalla Krabilta ja sen keskivaiheilla länsirannikolla sijaitseva Rawi Warin Resort & Spa. Kaikkien kehujen ja haukkujen jälkeen hotellin keskiarvoksi osoittautui vahva ysi, vaikka maisema oli täydellinen kymppi! Spa puoli osoittautui täydelliseksi flopiksi hintojensa puolesta, mutta Lantalla on paljon ihania spapaikkoja, jotka löytää tutun ja turvallisen Trip Advisorin kautta.

Rentouttavaa thai-hierontaa sai hotellin rannalta muutamalla eurolla, kun se Spassa olisi maksanut n. kuusikymppiä.

Maaliskuun puoliväli on oikein mahtava ja täydellinan ajankohta viettää häämatkaa Thaimaassa. Suurin turistisesonki oli juuri päättymäisillään ja omaa rauhaa riitti hyvin. Sään puolesta meillä ainakin oli täydellistä, aurinko jaksoi paistaa ja vain yhtenä iltana oli pahemman luokan ukkosmyräkkä, joka kesti monta tuntia ja iski salamaa tiuhasti läheisiin ukkosjohtimiin.. Huvittavinta oli se, että olimme varmoja, että sähköt siinä myrkyssä vähintäänkin menisivät, sen verran alkeellisilta näyttivät kaikki sähkörakennelmat. Mutta ei, ei edes pienintäkään katkosta!

Ruokapaikkoihin ei ollut jonoja, tunnelma oli todella mukavaa ja rentoa. Erään rantapizzerian italialainen omistaja osasi kertoa, että "talven tullessa" pilvet alkavat muodostua horisonttiin peittäen kauniit auringonlaskut taakseen ja aaltojen äänet kantautuvat korviin saakka. Saimme kuitenkin lähes joka ilta nauttia kauniista auringosta ja heinäsirkkojen sirinästä. On muuten aika pelottava tunne, kun yhtäkkiä sirkat lopettavat ja ympärillä vallitsee täysi hiljaisuus.. 

Rawin Spa osoittauti flopiksi ja vähän sama koski ruokailua, joka ei hotellilla ollut aamiaista lukuunottamatta kummoisempaa. Noin muutaman sadan metrin päässä etelän suuntaan hotellilta alkoi rantaravintola-alue, jossa erilaista ruokatarjontaa oli joka illalle erilaista. Parhaiten tälle alueelle pääsee Rawista tietä pitkin, koska välissä on kivikkoinen kanava. Muutenkin hotellin ranta-alue oli hiekan ja kivien sekainen, hankala kokonaisuudessaan varsinkin pimeällä.  Skootterilla matka taittui parissa minuutissa.

Itse Lanta on nähty parissa päivässä, mutta paras idea on ehkä se, että lähtee päiväretkille eteläisemmille saarille. Vuokrasimme skootterin 5 päiväksi sekä ostimme samasta hotellia vastapäätä olevasta "retkikaupasta" muutaman päiväretken. Omistajapariskunta oli todella ihana ja retkien järjestäjät osasivat hommansa. Nyt en muista tarkkaan kummankaan yrityksen nimeä, mutta halukkaille voin ne kaivaa tarvittaessa. Samasta paikasta kun hankkii koko paketit, niin pystyy hyvin tinkimään hintoja. Ainakin omasta mielestä.. Otimme heiltä sitten vielä pickup -kuljetuksen Krabin kentälle maateitse muutamalla kympillä. Ilmastoitu auto helteellä, luksusta!

Kookosmehua, suurinta herkkua!

Lantan Itäosissa oli "salainen satama", täydellinen get away -paratiisi!

Lantalle palaamme varmasti vielä, ehkäpä vähän etelämmäksi, toiseen resort & spa komlpeksiin, joka näytti mereltä päin todella houkuttelevalta. Pohjoisen Lantan alueet tulemme kiertämään kaukaa.. Liian sekavaa. Toisaalta yöelämää kaipaavat viihtyvät siellä mainiosti, etelän suunnalle voi sitten paeta melua ja vilskettä ;)

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa!

Lehmän hönkäys ja mansikkamargarita

Maaliskuussa matkasimme häämatkalle Thaimaahan. 

Helsinki-Bangkok-Krabi-Koh Lanta-Krabi-Bangkok-Helsinki.

Pidän omatoimimatkojen suunnittelusta, koska silloin voin valita lennot ym.matkustusvälineet sekä majoituksen vapaasti. Saatan viettää nettiä selaillen kymmeniä tunteja etsien ja kaivaen sitä "täydellistä" kokonaisuutta. Useimmiten juuri muiden matkaajien vinkit ja linkit ovat ne parhaimmat ja kuten olen tämän aiemmin maininnut, niin toistaiseksi eivät ole johtaneet meitä metsään.. 

Ja sen vuoksi näitä tahdon jakaa myös muiden kanssa. Vähän ehkä eri perspektiivistä, kuin yleisesti ollaan totuttu matkavinkkejä näkemään..

Koska kyse oli häämatkasta, niin hyviä kokemuksia ja vinkkejä sain monelta Bangkokin majoitukseen. Lebua State Tower se siis loppujen lopuksi oli, eikä kaduta. Vasta myöhemmin varauksen tehtyäni tajusin, että tämähän on se sama hotelli, jossa kuvattiin Kauhea kankkunen 2. 

.

Jo varausta tehdessä kannattaa mainita hotellille, että on tulossa esim. häämatkalle, vuosipäiville tms. niin voi saada kivan yllätyksen ja upgradauksen parempiin sfääreihin sekä mahdollisuuden kuluitta myöhäiseen huoneen luovutukseen.  Sääntö pätee kyllä ihan mihin tahansa maahan ,)

Tämä oli postiivinen yllätys ainakin Koh Lantalla Rawi Warinissa, sillä saimme mahtavan huoneen upgradeauksen standardluokasta, mutta se onkin jo ihan täysin eri postaus.. 

Mutta takaisin Bangkokiin..  tosiaankin Dubain postauksessa mainitsin kaahaavista takseista, niin Bankgokissa todellakin meno oli vielä kamalampaa. Muuten ei hätää, mutta useimmissa takseissa ei ole takapenkillä turvavyötä. Ehdin jo kentältä hotellille matkan aikana nähdä elämän vilisevän silmissä, kun tuhatta ja sataa porskuttava kuski teki sentin äkkiväistöjä.. Kamalin matka ikinä.. Kentälle takaisin uhkasin mennä junalla tai vaikka kävellen, mutta trauma jäi jonnekin ja taas matkattiin cabilla.. Onneksi oli paljon tasaisempi kuski sillä kertaa sekä takapenkillä turvavyöt ,)
Ja jos Dubaissa kuskit eivät puhuneet englantia, niin täkäläisille piti kirjoittaa paikallisen toimesta lappu, jossa on thai-kielellä paikka minne pitää viedä.. Lentokentän infopisteestä saa sellaisen tai hotellin respasta. Kannatta jo hyvissä ajoin pyytää lappusia eri paikkoihin, ihan vaikka varmuuden vuoksi, niin ei tule hätä sitten kriittisellä hetkellä.

Perille Lebuaan saavuttua ulkonäkö oli varmasti täydellisen kuuman kostean lehmän henkäyksen raikas ja taksitraumatisoituneen sekava yhdistelmä.. Päälle vielä huonosti nukuttu lentomatka ja tuntien jonotus kentällä passintarkastukseen.. Onneksi huone oli hieno ja itse Lebualla paljon näkemisen ja kokemisen arvoista tarjottavaa. Harmi vain että olin mitoittanut parin viikon matkamme tarkkaan päiväaikatauluun ja Lebuasta saimme nauttia vain 1½ päivän ajan.. Passintarkastuksen jonossa nimittäin vierähti "muutama" tunti, joka piti viettää itse kaupungissa seikkaillen..
.
Alkuillandrinkit (melko kohtuuhintaiset paikkaan nähden) kuitenkin nautittiin tupaten täyteen ahdetussa Sky Barissa, ehkä parhaimmilla näköalapaikoilla Bangkokissa, pienen tuulenvireen yrittäessä viilentää.. 

Sky Barin vieressä olevaan ravintolaan tarvitaan muuten varaus etukäteen, tämän aliarvioin ja siksi jouduimme syömään paljon rauhallisemmassa poolravintolassa ehkä elämämme kalleimmat salaatit viinilasillisineen.. Lasi viiniä maksoi nimittäin kokonaisen laadukkaan viinipullollisen verran, mikä oli aika riistoa oli sitten miten hieno hotelli tahansa. Varsinkin kun viini oli mitä oli..
.
Sky Bar ja Lebuan muut kattoterassit näyttivät olleen muidenkin kuin vain hotellivieraiden käytettävissä, joten hissiä joutui välillä odottamaan todella pitkään.

Löydä Sky Bar..

 Niin ja muuten sellaisia Hangover 2 -tyyppisiä kuvia ei annettu ottaa samaisilla portailla ollenkaan.. Ei sillä, että olisin yrittänyt, ihan oikeasti .. ,)
Huonen hintaan kuului myös vapaasti käytettävissä oleva uima-allasosasto hotellin takaosan tasanteella sekä kuntosali saunoineen. Ehkä vain suomalainen turisti kaipaa saunaa hellemaassa viilentääkseen itseään ,)

.

Ja erityismainitsemisen arvoinen on aamiainen.. Joka myös kuului huoneen hintaan (mainitsen tämän, koska huomasin erilaisten tarjousten sisältävän erilaisen määrän lisäjuttuja, joista useimmiten juuri aamiainen oli lisähinnalla)

Kirjaimellisesti jokainen maailman manner edustettuna, toimii täydellisesti myös brunssina viikon jokaisena päivänä ,)

.

Jos tuonne saakka lähtee uudestaan, niin taitaa tuo Bangkok jäädä välistä tai sitten siellä pitää viettää enemmän kuin 1½ päivää. Ja ainakin varata vähintään kaksi päivää korukivikaupoille ja oppia ennen sitä tinkimään kunnolla ,) Ehkä ensi kerralla malttaa kivien hiplaamisen seasta jopa katsastaa niitä nähtävyyksiä ,)

Ps. Lebuan facebook sivuilla oli aikoinaan "tykkää" -kannustin, jolla sai halutessaan paremman huoneen standard hinnalla tai myöhäisen huoneen luovutuksen. 

Rahallisesti n. muutaman kympin säästö, mutta tykkäämisen arvoinen..

E67

Moni lähtee Viroon seikkailemaan autolla, mutta tiesittekö, että Helsingistä lähtee virallinen Eurooppatie 67, joka kulkee aina Prahaan asti? Suosituin ja samalla tunnetuin pätkä tästä tiestä tunnetaan nimellä Via Baltica, joka kulkee siis Viron, Latvian ja Liettuan kautta Puolaan. Rekkojen ja henkilöautojen suosima tie oli vielä muutama vuosi sitten täysin rakennusvaiheessa, mutta ainakin nyt näyttää jo aika hyvältä. Paitsi, että juurikin massiivisen rekkaliikenteen vuoksi monet tieosuudet ovat taas ”remppakunnossa”. Paikoitellen urat ovat todella syvät ja varmasti todella mielenkiintoiset ajaa sateisella säällä… Kuitenkin joka puolella on aina jossain jotain tietöitä, joten matkaan kannattaa lähteä tietyöpysäytykset mielessä. Jos niitä ei sittenkään ole, voi ainakin yllättyä positiivisesti. 

Aikaisemmilla automatkoilla karttanavigaattorina toimin suurimmaksi osaksi minä. Ja minullahan on tämä surullisen kuuluisa ”vasen-oikea” –syndrooma (tälle on joku virallistieteellinen nimi ja aiheesta on tehty myös tutkimuksia, nyt en niitä kuolemakseni muista ,), jolloin sekoitan siis vasemman ja oikean ja toisinpäin. Jopa siihen pisteeseen saakka, että näyttäessäni kädellä suunnan sanon sen kuitenkin väärin. Hassua se on tilanteissa, joissa ei ole kiire/stressi/hätä/tilanne päällä. Mutta juurikin silloin, kun pitäisi olla se hoksaava kartanlukija, tämä ei helpota tilannetta. ”..vasen, eikun oikea, eikun VASEN!..” ärgh! Tämän kartturin elämä helpottui suuresti TomTom –navigaattorin avulla, joka yritti kuitenkin aina välillä viedä meitä hassuille teille. Tämän vuoksi vanhanliiton tiekartta kannattaa olla mukana, vaikka kaikki tiet vanhoissa kartoissa eivät ole merkittyinä. Tieverkosto varsinkin Puolassa kasvaa sellaista vauhtia, että hidasta hirvittää, mutta ainakaan 5 vuodessa järjettömyyksiä ei ole tapahtunut. Parannuksia sitäkin enemmän, jolloin TomTom kuljetti meitä ”pelloissa” ,)

Jäämistö rajoista, joissa aikoinaan isolakkiset sedät katsoivat vihaisesti ,)

Via Baltican varrella sijaitsevat kaikki tärkeimmät kaupungit ja niiden nähtävyydet. Jos haluaa ajaa suoraan Puolaan, ilman suurempia stoppeja, aikaa menee n. 10 tuntia Augustowiin, muutama enemmän jos ihan Varsovaan saakka haluaa. Me lähdimme Helsingistä 7.30 lautalla, jolla menee n. pari tuntia Tallinnaan. Arkisin on muuten paljon kalliimmat hinnat näillä lähdöillä kuin esim. sunnuntaina. Perjantain lähdön siirto sunnuntaille poiki rahaa lähes 50e takaisinpäin, joten siinä mielessä sunnuntailähtöä kannattaa harkita jos suinkin mahdollista. Ja jos buffetaamupalaa suunnittelee, niin todellakin suosittelen menemään vasta n. tunnin lähdöstä, sillä heti lähdön jälkeen jonot ovat järjettömät. Itse aamiainen ei päätä huimannut, mutta ihan kiva matka-ajan kuluttaja 11 eurolla per pää.

Edellisellä kerralla paahdoimme ”sinne ja takaisin” kovaa kyytiä vain pakollisilla tankkaus-pysähdyksillä ja tällä kertaa olisin halunnut pysähtyä vähän pidemmäksi hetkeksi Latvian ihania rantoja ihailemaan. Keskipätkällä juurikin Latvian kohdalla E67 vie monesta kohdasta ihan meren ääreltä. Ja tälläkään kertaa pysähdykset eivät onnistuneet, koska jossain lähialueella oli ollut joku festari kyseisenä viikonloppuna ja paluuliikenne sen mukaisesti täynnä mutaisia saapasjalkanuoria sekä kaikki lähialueen rannat myös.. Latvia on oikeasti ajettu läpi ihan hetkessä, siksi pysähdys ihanilla dyyneillä olisi kruunannut tämän läpiajon täydellisesti. Noo, tämäkin on siis kategoriassa ”ensi kerralla sitten” ,) 

 

Viron ja Latvian osuuksilla keskityin pilvilinnojen kuvaamiseen. On aika yllättävää, kun sille päälle sattuu, niin pilvilinnoissa näkee mitä ihmeellisimpiä muotoja. Parhaimmat bongaukset yllä, näetteköhän samoja asioita kuin minä. Epävirallinen pilvihattaratesti ,) Jokainen voi suorittaa missä haluaa ja milloin haluaa, vaatimuksena cumulustäyteinen taivas.

Liettuan sain huristella ratin takana ,) Mukavaa vaihtelua sivusta seuranneena.. E67 on aina Puolaan saakka melko suora, matkalla on peltoisia ja metsäisiä osuuksia, kyläohituksia ja melko tasaista maastoa. Puolan osuus on taas niin täysin toiselta planeetalta, että siitä voisin kirjoittaa loputtomiin. Lähes saman tien rajan jälkeen alkaa ”ylämäki-alamäki-tiukkakaarre” –rumba, joka jatkuu varmasti Varsovaan saakka. Korjatkaa jos olen väärässä, sillä ainakin se jatkuu Augustowiin saakka , jonne E67 seikkailumme lähes aina päättyy tai sieltä alkaa. Tästä paikasta nimittäin jatkoimme lähes vaakasuoraan vasempaan kohti Gdansk-Sopot-Gdynia triangelia, jossa Sopotissa oli pidempi pysähdys. Paikka on kyllä visiitin arvoinen jos sille suunnalle sattuu. Puolaosuudesta enemmän tulevissa postauksissa ,) 

Nyt keskityn täysin keittiön pöytään.. ,)

Itämerta myötäpäivään

Loma oli siinä. 

Ainakin minulla. 

Piti olla 11 päivää, lyheni kahdella, koska emme päässeetkään matkaan kamalan kesäpöpön takia. Erityiskiitoskaunis tästä päivänsiirto-joustavuudesta kuuluu Tallink-Siljalle, joka vaihtoi perjantain lähdön sunnuntailähtöön ja toivotti vielä hyvää matkaa ja pikaista paranemista ja tarjosi vinonpinon "laivarahaa" tuhlattavaksi lippujen hinnan erotuksena ,) 

Jos ottaa parin tunnin matkalle aamiaisen, niin suosittelen menemään ensin taxfreehen shoppailemaan ja vasta sitten aamupalalle. Toisinpäin toteutettuna jonottamisen lisäksi ei saa mitään tehtyä.  

Ihminen kun on laumaeläin.. ,)

Viro. Latvia. Liettua. Puola. Saksa. Tanska. Ruotsi. 

Mukava paketti noin niinkuin 9 päivään, joista  5 sisälsi ajoa, ajoa, ajoa.. ,)

Via Balticaa olen mennyt aiemminkin Puolaan ja sieltä takaisin. Tuota paluureittiä en. 

Yhdellä lauseella kiteytettynä, hieno kokemus kiireestä huolimatta. Paljon kivoja uusia paikkoja ja pelkääjän paikalta oli mm. heinäpeltoindeksiä kiva seurata ,) Ensi kerralle jää siis paljon "kivoja uusia paikkoja" katsastettavaksi..

Kahvia kului melko varmasti litroittain. Sekä burgereita määrittämätön määrä, burgerikiintiö on täysi.

Aiheeseen liittyviä postauksia kirjoitan tulevaisuudessa, jahka saan tuhat ja sata kuvaa käsiteltyä ja jaoteltua järkevästi. Matkavinkkien kera tietysti, koska jokainen matka on opettavainen ja tulevaisuudessa ei toisteta samoja virheitä.. tai sitten toistetaan. 

Ensimmäisenä tulee mieleen, että telttailemaan EI kannata lähteä ilman makuualustaa ja/sekä/tai vetoketjurikkinäisillä makuupusseilla varustettuna.. Ainakaan jos yölämpötila laskee ihanan kosteaan n. +10 asteeseen..

Helteet hellivät kirjaimellisesti, ainakin Puolassa ollessa ,)

Kuvia pikaisesti selatessa ei käy ilmi missä maassa niitä on napsittu. Nimittäin suuremmin mitään "nähtävyyksiä" ei koluttu (aika ei riittänyt tai into tai molemmat tai suurimmaksi osaksi Puolan nähtävyydet on jo nähty) joten pääasiassa pikasnapshotteja otin autosta käsin.

Varsinkin Saksa ja Tanska näyttivät autosta katsottuna täysin samanlaisilta ,) 

Ja lopulta kotona jälleen, väsyneenä ja onnellisena sekä huomenna töihin palaavana.. 

Kaikki neljä matkantekijää voivat hyvin ja kahdella niistä mikään ei ole muuttunut, kuten alla olevista reunakuvista voinee päätellä ,)  

Ansaisttua kuplivaa Siljan kannella.

 Niin ja erityiskiitos vielä Ruotsille siitä, että vapautti raivotautivasta-ainekokeet eläinotuksilta ja näin ollen pääsi meidän seniorikin sille maalle merkkailemaan ,)

Skål!

Kaahaten Dubaissa

 Yltäkylläisyyden paratiisi, jossa vastakohdat yrittävät täydentää toisiaan. 

Tälläinen on  mielestäni Dubai. Vietimme ihanan viikon omatoimiloman tässä ihanassa paikassa talvella 2010, jonne mielestäni sopivan pituinen lomajakso olisi 10 päivää.

Isäni oli aikoinaan vuosia arabimaissa työkomennuksilla, joten voitte kuvitella, että perheemme ei myöhemminkään matkannut paahtaviin paratiiseihin "lomailemaan", pikemminkin suuntana olivat valkoiset Lapin hanget. Näin "kauas" matkustin siis silloin ensi kertaa..

Ihan ensimmäinen omatoimimatka ei ollut kuitenkaan kyseessä, olihan pohjalla ainakin yksi Barcelonan reissu ilman hotellivarausta tai via Baltica paahtaen autolla.. Mutta onneksi on internetin kiehtova maailma ja erinäisten matkailijoiden mielipiteet, joista sitten voi tehdä omia johtopäätöksiään. Myös monen muuta tämän jälkeistä matkaa on "pelastunut" tutkailemalla Trip Advisorin palautteita.. Suosittelen siis.

En muista mistä syystä valintamme kohdistui Al Barshan alueelle, joka silloin koostui pääasiassa rakenteilla olevista pikkuhotelleista, mutta valinta ei ollut yhtään huono. Kivenheiton päässä oli ihanan ilmastoinnin omaava Mall of the Emirates sekä yksiraiteinen. Toisaalta taksilla pääsi ihan minne tahansa, järjettömällä vauhdilla (tässä kyllä tosin vauhtiveikot jäävät toiseksi, sillä Bangkokin kuskit vetivät voiton)..  ja todella edullisesti. Pakistanilaiset taksikuskit puhuvat melko huonosti englantia, joten on hyvä näyttää vaikka suoraan kartalta minne tahtoo.

Rannat eivät suuremmin säväyttäneet, vaikka olivat lähes autioita. Vaikea pukea sanoiksi missä oli vika, mutta julkinen ranta tuntui jotenkin ikävältä. Lisäksi takaraivossa humisi paljaan ihon peittäminen, eikä näin ollut kovin kivaa vaan "oleilla" paahtavassa auringossa. 

Maksullinen Jumeirah -ranta oli keskellä viikkoa mukavan rauhallinen, viikonloppuna sinne kerääntyi lauma "duunareita" tarkkailemaan länsimaisia turisteja. Onneksi vartijat pitivät heidät melko hyvin aisoissa, mm. parilta vietiin kamerat ja heidät ohjattiin ulos rannalta. 

Huvittavinta tässä on se, että näistä pällistelijöistä varoiteltiin nimenomaan julkisilla rannoilla, meillä taisi käydä päinvastoin..

 Näkemisen, kokemisen ja aah kaiken mahdollisen arvoinen oli kultasoukki... Sieltä lähdettyäni omat korut eivät tuntuneet oikein miltään. Alkuhuuman jälkeen tuli shokkiefekti ja meni täysin maku. Onneksi tästä on toivuttu, ei syntynyt traumoja ,) 

Mutta tosiaan tinkimisen taidon osaava on täällä elementissään. Täällä oikeasti voisi viettää kokonaisen päivän ellei jopa viikon, silloin voisi olla enemmän "kärryillä" siitä mitä kannattaa mistäkin tarjota. Ja kaikki mikä kiiltää on joko kultaa tai timantteja.. Muutama ihanuus olisi voinut lähteä kyllä mukaani, ensi kerralla sitten... ,)

Kuten useimmat paahtavan kuumat maat ja niiden "turistikaupungit", niin myös Dubai aloitti elämänsä vasta myöhäisinä iltapäivän tunteina. Talvellakin päivälämpötila oli meidän loman aikaan lähemmäs +30 astetta, kesällä lähentelee +50 astetta.. Ymmärrän siis täysin iltaviileiden aikaan heräämisen. Kaunista ja kokemisen arvoista on nauttia virgin-drinkkejä Dubai Marinan kävelykadun ravintoloissa. Missään muualla en ole muuten vielä saanut niin hyvää Pinacoladaa ,) Sesonkiaikaan muuten kannattaa tehdä pöytävaraus, muuten voi olla ettei koko iltana pääse mihinkään kadun ravintoloista.. 

Omanlaisensa (halukkaille alkoholillinen) coctail on sitten mahtavassa purjehotellissa, Burj Al Arabissa, jonne ainakin pari vuotta sitten piti tehdä ennakkoon puhelinvaraus, jossa vahvistettiin luottokortti. Kannattaa olla nimen kanssa tarkka, mieheni etunimestä nimittäin kikkailtiin "Cash" ,) Niin ja Al Arabiin kannattaa varata pöytä jo matkan alkuvaiheessa, muuten voi olla ettei pääse ollenkaan.. Näkymät olivat meille toistaiseksi parhaimmat, jos ei lasketa lentokoneen ikkunasta katsottuja maisemia. Burj Al Khalifaan kun emme päässeet sen viikkoja jatkuneiden hissongelmien vuoksi.. Olisi ollut varmasti kokemisen arvoista.. Tämäkin siis "ensi kerralla" -kategoriaan..

 Vaikka Dubai on kaunis, se on vähän tylsä jos on vain paikallaan.. Ja toisekseen se on aika nopeasti nähty. Päivät voi kuluttaa hyvin vesipuistoissa, kauppakeskuksissa tai vaikkapa safareilla.. Emme ottaneet perinteistä aavikkosafaria, vaan lähdimme Omaniin saakka. Rajanylitys sujuu ongelmitta, mutta vinkkinä viikoksi, pitäkää kamera piilossa. Omani oli sylissä ja rajavartija nappasi sen mukaansa. Olin varma, että sinne meni järkkärini.. Halusivat kuitenkin vain nähdä ottamani valokuvat "pikana" ja sain kamerani takaisin. Paluumatkalla kamera oli jalkatilassa, niin piilossa kuin vai olisi voinut olla. Satojen kuvien menettäminen näin tyhmän asian vuoksi olisi painanut kovasti mieltä..

Ihan heti tuonne ei takaisin reissata, paahtolomaltaan kun kuitenkin toivoisi sitä suht rentona olemisen vapautta, eikä lähes murhaavia katseita, jos rannalta tullessa tunika on liian läpinäkyvä valon kohdistuessa siihen tietystä kulmasta..  Tämä oli matkan ainut "moka", joka osui ja upposi mieleeni. Onneksi oli iso huivi mukana auttamassa pahimman yli. Maassa maan tavalla, sanotaan ,)

Mutta loppujen lopuksi matka oli ikimuistoinen. "Sisäpiiriläiset" tietävät mistä syystä ,)

Mökki - Juhannuksen lyhyt oppimäärä

Kerran vuodessa mökkikansa kerääntyy joukolla viettämään keskikesän juhlaa. Jokaisessa kunnassa eri tavalla, onneksi näin..

Koska keskikesän juhlaa odotetaan aina vuosi, niin sen viettoon moni matkaaja varautuu jo hyvissä ajoin. Kauppojen kassat ovat tukossa, hamstrataan tölkkejä kuin sota-aikaan konsanaan.. Järki kannattaa pitää silti mukana, koko kotia (kauppaa) ei kannata tyhjentää (Jätetään nyt jotain pitkäkyntisille "vieraille".. ), ellei sitten ole tarkoitus sitä käyttää juhannuskokon pohjamateriaalina..  nim. lupaan ottaa mukaan VAIN yhden viikonloppulaukun, laukun koosta ei ollut puhetta ,) Juhannuksen menoruuhkat voi välttää monin eri keinoin, esim. vuokraamalla yksityiskopterin, joka voisi samalla lennättää sitten ihan täysin muualle..( Ei kuitenkaan Tallinnaan, kiitos. ) Kuitenkaan missään mökkirannan läheisyydessä ei ole hyvää laskeutumispaikkaa, eikä sinne olla menossa pelloissa rämpimään.. joten silloin jopo/auto/bussi/juna/kumivenevene voisi olla järkevä.. Kukin tyylillään siis tai ainakin ajoissa ruuhkajonon kärjessä.. Kuskeille hermoja, kanssamatkustajat osaavat viihdyttää itse itseään ,) Jos ei heilaa Helluntaina, niin ei koko kesänä. Juhannuksena voi kuitenkin kokeilla yöllisiä taikoja omalla vastuulla heilanmestsästyksen toivossa. Heilan kuvan näkee sitten uskomuksen mukaan unissaan, jos makaa aamuyöstä nokkospuskissa hyttysten syötävänä. Jos ei muuta, niin ainakin sitten voi vanhana sanoa, että koettu on, tuli heila tai ei ,) Taikomiseen on syytä varautua hyvällä ötökkäkarkotteella..

Juhannuksena ujotkin yksilöt saattavat päästä hetkellisesti ujoudestaan. Alkoholilla ei ole osuutta asiaan .. Ollaan siis kaikkien kavereita. Paitsi niiden känniääliökesämökkinaapureidenjotkalaulaasingstariatakapihankuistillanuotinvierestä javalvovatsamoillasilmilläkolmevuorokauttaputkeen ,)

Tämä on myös se aika vuodesta, kun heitetään useimmiten talviturkki menemään, tai ainakin viimeistään sillon se kuulemma pitäisi tehdä... Tätä ei voi liikaa painottaa, että yksin ei kannata mennä liian kauas uimaan, varsinkaan jos ei ole vesiselvä.. Vuotavalla veneellä ei suositella niinikään vesille lähtöä..  Parhaiten kaikesta oikeastaan selviää rannalle jäämällä, ruikuttaminen ei kannata, siitä ei kukaan tykkää ,)

Kylmän sään yllättäessä on hyvä pukeutuminen on kaiken aa ja oo.. Suomen kesässä toppatakki voi olla jopa käypää valuuttaa. Jos sinulle nauretaan keskipäivän paahteessa tälle idealle, lupaan ettei naureta aamuyöstä hengityksen höyrystyessä pelkästä ajatuksesta..  Varsinkin jos sen talviturkin heittää vuorokauden kylmimpään aikaan, jolloin sauna on jo ehtinyt sammua.. Toppista ei sitten kannata pitää keskellä päivää, ellei ole oikeasti kylmä..

Hyvän sään salliessa voipi maailmaa katsoa tästäkin suunnasta. Suosittelen lämpimästi.. Silmät kannattaa pitää auki lepovaiheessa, siis älä nukahda, ettei pääse kesäsade yllättämään ,) Muurahaispesän päälle ei myöskään kannata jäädä samm*.. makaamaan..

Nesteitä pitää muistaa nauttia maltillisesti ,) terveisin alkoholimainos. Varsinkin mikäli nauttii juhannustanhuista lavalla ,)

Joukossa tyhm*... viisaus tiivistyy...  Hakeudu siis fiksujen ja filmaattisten yksilöiden pariin.. Toisaalta tämä ei kuitenkaan takaa viisautta.. hekin ovat vain inhimillisiä yksilöitä.. "human individuals"..

Ja tämän vuoksi toinen muistutus, josta ei ikinä paasata mielestäni likaa on, että tuntemattomiin vesiin EI pidä hypätä pää edellä.. Ellei sitten tarkoituksena ole tarkastella vedenalaista maailmaa toisenlaisesta perspektiivistä.. Juhannusheilan kanssa niinikään kannattaa pitää pää kylmänä, jalat voivat mennä alta nääs.. Juhannuksena juhlapaikkaa ei ole lupa vaihtaa.. Ruoho ei muka ole vihreämpää aidan toisella puolella, vaikka joskus mökkinaapurilla onkin selkeästi parempi meno.. Toki voit aina palata hyvän juhlinnan jälkeen omalle mökillesi.. Ja vielä meinasi unohtua... Nauttikaa huomisesta Kesäpäivänseisauksesta, sillä ylihuomisesta lähtien valoisat tunnit pakenevat taas päivistä.. Heille, jotka tätä keskikesän juhlaa vihaavat tiedoksi, että Suomen kesä on onneksi lyhyt.. Joten tämä vaihe kestää vain hetken.. .. ja kohta meillä onkin taas talvi !!! Pettu*.. onnekkaimmat yksilöt hakeutuvat juhannuksena etelän taattuun lämpöön, koska täällä on muka aina niin kylmää.. Mutta mikä se sellainen juhannus oikein on.. ? Ja onhan niitä matalapaineita siellä Välimerelläkin.. Täten siis toivotan kaikille oikein onnistunutta, turvallista, järkevää sekä ihanaa Juhannusta 2012. Suurimmaksi osaksi sää lupasi hyvää ja aurinkoista.. Kaupunkijuhannusta viettäville myös oikein rauhallista oleilua, saatte olla kuin aavekaupungissa konsananaan.. Niin ja Pihlajasaareen kovasti terveisiä ,)