Syyskausi on siitä upea, että öiden ollessa todella viileitä nousee maanpinnan ja vesitöjen kosteus ylös muodostaen upeita höyryäviä ja usvaisia maisemia. Välillä se on todella maitomaista, jolloin et näe paria metriä edemmäs, toisinaan se leikkii kilpaa valon kanssa.. Jos tähän yhdistää hiljaisuuden, lintujen viserryksen ja nousevan auringon, on kokemus sanoinkuvaamattoman upea.
Oli kuinka tahansa, höyryävä ilma on ehkä yksi kauneimmista kuvattavista. Samalla myös yksi haastavista kuvattavista, sillä yli- ja alivalotuksen riskit ovat suuret. Toisaalta pitää olla nopea, koska usva hälvenee ennätystahtia. Toisaalta tämä antaa paljon leikkivaraa lopulliselle kuvalle ja lopputulos usein yllättää.
Tässä on esitelty muutaman viimeisen aamun usvan metsästyksen tuloksia hieman sävymuokatuissa versioissa. Luxembourg on suurilta osin laaksojen ja kukkuloiden peittämä maa, joten parinkin kilometrin matkaero vaikuttaa siihen, miten tuo "trooppinen kosteus" täällä muodostuu.
Osuessani keskelle yhtä usvaseinämää oli olotila kuin kylmässä höyrysaunassa.
Viime kesänä erään sateisen ajanjakson välissä, olotila oli kuin trooppisessa sädemetsässä.
Ja vaikka saan kokea näitä usvaisia maisemia lähes joka aamu, harmittaa vieläkin suuresti parin viikon takainen täydellisen maitomainen ja vaaleanpunainen sumu, joka peitti koko Kirchbergin kukkulan. Sellaista sävyä sumussa en ole eläessäni nähnyt, mutta toivottavasti saisin kokea sen vielä uudestaan ja ikuistaa muistoksi.
Oikein rauhallista tulevaa viikonloppua! Pikkulinnut kertoivat, että usvista nautitaan myös Suomessa.
