Himmeän satiinista pintaa

Voisikohan se olla nyt siinä..?  Ihana mieheni hioi ja hinkkasi vanhat lakkapinnat keittiön pöydästämme ja alta paljastui ihana vaalea raikas puu. Mietin kauan minkä värisen pöydän tahtoisin ja taivuin aina vain uudestaan ja uudestaan vaaleaan sävyyn. Pitkään jatkunut tummapuu saa pikkuhiljaa siirtyä vaaleiden sävyjen alta, ainakin uusissa hankinnoissa. 

Tummat sävyt ovat kivoja, mutta jos niitä on tuijottanut vuosia, alkaa tietysti kyllästyttämään. Yhdessä vaiheessa kaikki perusvaaleapunertava-puupinnat saivat tummaa petsiä ja lakkaa päällensä. Edellisessä kodissa oli valkoinen lattia, joten kontrasti näiden välillä oli sopiva ja toimiva, ikkunakarmitkin olivat ihanaa tummapuista ruudukkoa.. Mikä koitui aina talvisin kuitenkin tuhoksemme, kun tiivisteet pettivät talvimyrskyjen mukana. Tumma kausi on mielessäni ohi ja siksi mietinkin, miten saisin uudistettua tuota mustaa pintaa järkevällä tavalla.

Mutta takaisin siis pöytään.. Kuultuani ja nähtyäni, että pöytä on enää pintaa vailla, tietysti kiirehdin rautakauppaan etsimään maalia. Seikkailin väripalettejen seassa ja mietin monia vaihtoehtoja. Petsiä ja lakkaa olen jo kokeillut, samoin perusmaalia, siksi taivuin vahamaalin puoleen. Jotain uutta, ei niin ”tarkkaa” ja tuntui järkevältä. Sitä siis, mutta kappas värejä oli siinäkin kymmenkunta valittavana. Yksi kerros haaleaa hailakkaa, kaksi kerrosta peittävämpää.. Himmeää, kiiltävää, satiinista, mattaa.. Ota näistä selvää sitten. En halua kiiltävää pöytää, ellei se ole suoraan tehdaskiiltävää pintaa. Haluan vähän rustiikkisuutta, luonnollisuutta ja pelottomuutta siitä, että pinta naarmuuntuu. Joten siis pitkän valinnan jälkeen päädyin melko peittävään mattavalkoiseen.. Jota tietenkään EI ollut hyllyssä.. Eli eikun valitsemaan uudestaan.. Luonnonvalkoinen oli seuraava valinta ja sillä mennään. Vaaleaa on aina helppo muuntaa tummaksi, tämän opin jo kampaajakoulussa ,) Ja tietenkään mitään suositeltuja koepaloja ei missään vaiheessa tehty. Eikä kaduta, sillä homma toimi niinkuin pitääkin. Sovelsin varmasti kaikkea ihan väärin, mutta lopputulos on täydellisesti mieleeni ,)

Pöytä on nyt siis valmis. Ja juuri sellainen, kuin villeimmissä unelmissani ehdin kuvitella. Täydellisen kontrastinen tuolien runkojen kanssa, täydellisesti sopiva yhteen taas istuinosien kanssa. Ja kattokruunukin sopii täydellisesti.. Moni muuten arastelee käyttää suuria valaisimia, itse lähden siitä, että valaisimen pitää olla suuri. Tämän kattokruunun hankin ihan tarkoituksella edellisen kodin pieneen keittiöön juuri sen koon vuoksi. 

Pinta on hieman satiinisen himmeä, lian ei pitäisi siihen tarttua, vaikka on kuulemma hieman hankalami puhdistaa täysikiiltävään verrattuna.

 Josko nyt sitten tämä perhe malttaisi syödä pöydän ääressä, eikä täyttää sitä kaikella muulla ei-syömiseen liittyvällä…? 

 PS. ihana Hannele blogista "terkuin MRSL" on muuten mukana AVA -kanavan juontoääni-äänestyksessä, käykäähän siis kuuntelemassa täältä ja antamassa clickclick suosikillenne ,)