Taiteellisia sotkuja

Kellarissamme majailee jo vuosia sitten pingotettu maalauspohja, joka odottaa sitä taiteellista fiilistä sekä ennenkaikkea aikaa. 

Korujen ja valokuuvamisen lisäksi olen aiemmin kirjoittanut runoja, aforismeja, novelleja sekä maalannut. Viimeisin "taideteokseni" oikeilla öljyväreillä taisi olla joskus täysi-ikää lähestyvänä aikana, jolloin maalasin huoneeni oveen jättimäisen Repe-sorsan! Tärpättihuuruisessa huoneessa nukkumisen jälkeen tämän olisin ymmärtänyt, mutta .. Kyseinen ovi seikkaili sitten monessa asunnossa, kunnes sitten eräänä kauniina päivänä päätin luopua siitä. 

 

Huulipunaa ja kynsilakkaa..?

 Tartun siveltimeen aina silloin tällöin, liian harvoin kuitenkin. Maalihuurujen vuoksi taiteilen useimmiten akryyliväreillä, vaikka olisi ehkä meikäläiselle "taloudellisempaa ja kannattavampaa ja suositeltavaa" tehdä tätä öljyväreillä edelleen. Varsinkin viime viikkoisen taiteellisen hetken jälkeen..

 

 

Olin jo luvannut maalata sankaripoika Maxin ensimmäisille syntymäpäiville ns. jatkumotaulun. Ajatuksena oli juna, joka vaan kasvaisi vuosien kasvun myötä. Sitten mietin puuta ja oksia ja lopulta lapsellisessa mielessäni pyöri eläintarha. Tai leijonastahan se lähti.. Pieniin taulupohjiin ehdin jo tehdä leijonan ja kirahvin, jotka sitten eivät miellyttäneet tämän "taiteilijan" silmää. Päälle tuli valkoista ja vähän muitakin värejä.. Nämä kaksi ilahduttavat sitten jossain meidän seinillä.. 

Ainakin tuosta värikkäämmästä "huulipunalla sotketusta" versiosta tuli mielstäni ihan makea ,)

 

 

Tämä "taiteilija" teki sitten tietysti uudet kaksi taulua, tällä kertaa "lapsellisine" oksineen, lehtineen ja lintuineen pastellisävyissä.. Jotka nekään eivät sitten miellyttäneet silmää kello puoli kaksi pe-la yönä. Oikeastaan siihen aikaan ei varmaankaan mikään olisi miellyttänyt silmää.. 

Lopputulema oli siis tässäkin puolijättituubia valkoista pintaan sutasten "taiteellisesti" ympäriinsä.

Ja näin syntyi siis sankaripojalle kaksi akryylista tabula rasaa, jotka voisivat ollakin lopullisia teoksia.. mutta kun ei. Lastenhuoneen seinään ne olisivat vielä sopineet, mutta minäpä keksin, että sinne pitää hommata joku isompi teos. Idea on jo päässä, mutta toteutusta en kerro. Sen voin paljastaa, että siihen ei taida tällä kertaa kuulua ainakaan akryyliväri ,)