Pimeyttä pakoon..

Joskus tuntuu siltä ettei oikein jaksa mitään..

Tänään on juuri sellainen päivä. Voisin karata palmujen alle, äärelle turkoosin veen.. Ajatus lähti siitä, kun "eksyin" lomaparatiisisaarille ja rupesin muistelemaan viime maaliskuista häämatkaamme. 

Krabi

Valokuvia tuli räpsittyä satoja, tuhansia ehkäpä.. Tietysti :) 

Ja hyvä niin, sillä tällaisina väsyneinä päivinä on niihin helppo uppoutua ja muistella kynttilän valossa ihanaa reissua.

Rawi Warin Resort & Spa

Hotellimme avomeriallas, jonkä kärjestä aina noukittiin retkille lähtijät

Aiemmin olin kirjoittanut Bangkokin vilinästä. Loppuetappi olikin rauhallisempi Koh Lanta, jonne matkasimme lautalla Krabilta ja sen keskivaiheilla länsirannikolla sijaitseva Rawi Warin Resort & Spa. Kaikkien kehujen ja haukkujen jälkeen hotellin keskiarvoksi osoittautui vahva ysi, vaikka maisema oli täydellinen kymppi! Spa puoli osoittautui täydelliseksi flopiksi hintojensa puolesta, mutta Lantalla on paljon ihania spapaikkoja, jotka löytää tutun ja turvallisen Trip Advisorin kautta.

Rentouttavaa thai-hierontaa sai hotellin rannalta muutamalla eurolla, kun se Spassa olisi maksanut n. kuusikymppiä.

Maaliskuun puoliväli on oikein mahtava ja täydellinan ajankohta viettää häämatkaa Thaimaassa. Suurin turistisesonki oli juuri päättymäisillään ja omaa rauhaa riitti hyvin. Sään puolesta meillä ainakin oli täydellistä, aurinko jaksoi paistaa ja vain yhtenä iltana oli pahemman luokan ukkosmyräkkä, joka kesti monta tuntia ja iski salamaa tiuhasti läheisiin ukkosjohtimiin.. Huvittavinta oli se, että olimme varmoja, että sähköt siinä myrkyssä vähintäänkin menisivät, sen verran alkeellisilta näyttivät kaikki sähkörakennelmat. Mutta ei, ei edes pienintäkään katkosta!

Ruokapaikkoihin ei ollut jonoja, tunnelma oli todella mukavaa ja rentoa. Erään rantapizzerian italialainen omistaja osasi kertoa, että "talven tullessa" pilvet alkavat muodostua horisonttiin peittäen kauniit auringonlaskut taakseen ja aaltojen äänet kantautuvat korviin saakka. Saimme kuitenkin lähes joka ilta nauttia kauniista auringosta ja heinäsirkkojen sirinästä. On muuten aika pelottava tunne, kun yhtäkkiä sirkat lopettavat ja ympärillä vallitsee täysi hiljaisuus.. 

Rawin Spa osoittauti flopiksi ja vähän sama koski ruokailua, joka ei hotellilla ollut aamiaista lukuunottamatta kummoisempaa. Noin muutaman sadan metrin päässä etelän suuntaan hotellilta alkoi rantaravintola-alue, jossa erilaista ruokatarjontaa oli joka illalle erilaista. Parhaiten tälle alueelle pääsee Rawista tietä pitkin, koska välissä on kivikkoinen kanava. Muutenkin hotellin ranta-alue oli hiekan ja kivien sekainen, hankala kokonaisuudessaan varsinkin pimeällä.  Skootterilla matka taittui parissa minuutissa.

Itse Lanta on nähty parissa päivässä, mutta paras idea on ehkä se, että lähtee päiväretkille eteläisemmille saarille. Vuokrasimme skootterin 5 päiväksi sekä ostimme samasta hotellia vastapäätä olevasta "retkikaupasta" muutaman päiväretken. Omistajapariskunta oli todella ihana ja retkien järjestäjät osasivat hommansa. Nyt en muista tarkkaan kummankaan yrityksen nimeä, mutta halukkaille voin ne kaivaa tarvittaessa. Samasta paikasta kun hankkii koko paketit, niin pystyy hyvin tinkimään hintoja. Ainakin omasta mielestä.. Otimme heiltä sitten vielä pickup -kuljetuksen Krabin kentälle maateitse muutamalla kympillä. Ilmastoitu auto helteellä, luksusta!

Kookosmehua, suurinta herkkua!

Lantan Itäosissa oli "salainen satama", täydellinen get away -paratiisi!

Lantalle palaamme varmasti vielä, ehkäpä vähän etelämmäksi, toiseen resort & spa komlpeksiin, joka näytti mereltä päin todella houkuttelevalta. Pohjoisen Lantan alueet tulemme kiertämään kaukaa.. Liian sekavaa. Toisaalta yöelämää kaipaavat viihtyvät siellä mainiosti, etelän suunnalle voi sitten paeta melua ja vilskettä ;)

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa!

Lehmän hönkäys ja mansikkamargarita

Maaliskuussa matkasimme häämatkalle Thaimaahan. 

Helsinki-Bangkok-Krabi-Koh Lanta-Krabi-Bangkok-Helsinki.

Pidän omatoimimatkojen suunnittelusta, koska silloin voin valita lennot ym.matkustusvälineet sekä majoituksen vapaasti. Saatan viettää nettiä selaillen kymmeniä tunteja etsien ja kaivaen sitä "täydellistä" kokonaisuutta. Useimmiten juuri muiden matkaajien vinkit ja linkit ovat ne parhaimmat ja kuten olen tämän aiemmin maininnut, niin toistaiseksi eivät ole johtaneet meitä metsään.. 

Ja sen vuoksi näitä tahdon jakaa myös muiden kanssa. Vähän ehkä eri perspektiivistä, kuin yleisesti ollaan totuttu matkavinkkejä näkemään..

Koska kyse oli häämatkasta, niin hyviä kokemuksia ja vinkkejä sain monelta Bangkokin majoitukseen. Lebua State Tower se siis loppujen lopuksi oli, eikä kaduta. Vasta myöhemmin varauksen tehtyäni tajusin, että tämähän on se sama hotelli, jossa kuvattiin Kauhea kankkunen 2. 

.

Jo varausta tehdessä kannattaa mainita hotellille, että on tulossa esim. häämatkalle, vuosipäiville tms. niin voi saada kivan yllätyksen ja upgradauksen parempiin sfääreihin sekä mahdollisuuden kuluitta myöhäiseen huoneen luovutukseen.  Sääntö pätee kyllä ihan mihin tahansa maahan ,)

Tämä oli postiivinen yllätys ainakin Koh Lantalla Rawi Warinissa, sillä saimme mahtavan huoneen upgradeauksen standardluokasta, mutta se onkin jo ihan täysin eri postaus.. 

Mutta takaisin Bangkokiin..  tosiaankin Dubain postauksessa mainitsin kaahaavista takseista, niin Bankgokissa todellakin meno oli vielä kamalampaa. Muuten ei hätää, mutta useimmissa takseissa ei ole takapenkillä turvavyötä. Ehdin jo kentältä hotellille matkan aikana nähdä elämän vilisevän silmissä, kun tuhatta ja sataa porskuttava kuski teki sentin äkkiväistöjä.. Kamalin matka ikinä.. Kentälle takaisin uhkasin mennä junalla tai vaikka kävellen, mutta trauma jäi jonnekin ja taas matkattiin cabilla.. Onneksi oli paljon tasaisempi kuski sillä kertaa sekä takapenkillä turvavyöt ,)
Ja jos Dubaissa kuskit eivät puhuneet englantia, niin täkäläisille piti kirjoittaa paikallisen toimesta lappu, jossa on thai-kielellä paikka minne pitää viedä.. Lentokentän infopisteestä saa sellaisen tai hotellin respasta. Kannatta jo hyvissä ajoin pyytää lappusia eri paikkoihin, ihan vaikka varmuuden vuoksi, niin ei tule hätä sitten kriittisellä hetkellä.

Perille Lebuaan saavuttua ulkonäkö oli varmasti täydellisen kuuman kostean lehmän henkäyksen raikas ja taksitraumatisoituneen sekava yhdistelmä.. Päälle vielä huonosti nukuttu lentomatka ja tuntien jonotus kentällä passintarkastukseen.. Onneksi huone oli hieno ja itse Lebualla paljon näkemisen ja kokemisen arvoista tarjottavaa. Harmi vain että olin mitoittanut parin viikon matkamme tarkkaan päiväaikatauluun ja Lebuasta saimme nauttia vain 1½ päivän ajan.. Passintarkastuksen jonossa nimittäin vierähti "muutama" tunti, joka piti viettää itse kaupungissa seikkaillen..
.
Alkuillandrinkit (melko kohtuuhintaiset paikkaan nähden) kuitenkin nautittiin tupaten täyteen ahdetussa Sky Barissa, ehkä parhaimmilla näköalapaikoilla Bangkokissa, pienen tuulenvireen yrittäessä viilentää.. 

Sky Barin vieressä olevaan ravintolaan tarvitaan muuten varaus etukäteen, tämän aliarvioin ja siksi jouduimme syömään paljon rauhallisemmassa poolravintolassa ehkä elämämme kalleimmat salaatit viinilasillisineen.. Lasi viiniä maksoi nimittäin kokonaisen laadukkaan viinipullollisen verran, mikä oli aika riistoa oli sitten miten hieno hotelli tahansa. Varsinkin kun viini oli mitä oli..
.
Sky Bar ja Lebuan muut kattoterassit näyttivät olleen muidenkin kuin vain hotellivieraiden käytettävissä, joten hissiä joutui välillä odottamaan todella pitkään.

Löydä Sky Bar..

 Niin ja muuten sellaisia Hangover 2 -tyyppisiä kuvia ei annettu ottaa samaisilla portailla ollenkaan.. Ei sillä, että olisin yrittänyt, ihan oikeasti .. ,)
Huonen hintaan kuului myös vapaasti käytettävissä oleva uima-allasosasto hotellin takaosan tasanteella sekä kuntosali saunoineen. Ehkä vain suomalainen turisti kaipaa saunaa hellemaassa viilentääkseen itseään ,)

.

Ja erityismainitsemisen arvoinen on aamiainen.. Joka myös kuului huoneen hintaan (mainitsen tämän, koska huomasin erilaisten tarjousten sisältävän erilaisen määrän lisäjuttuja, joista useimmiten juuri aamiainen oli lisähinnalla)

Kirjaimellisesti jokainen maailman manner edustettuna, toimii täydellisesti myös brunssina viikon jokaisena päivänä ,)

.

Jos tuonne saakka lähtee uudestaan, niin taitaa tuo Bangkok jäädä välistä tai sitten siellä pitää viettää enemmän kuin 1½ päivää. Ja ainakin varata vähintään kaksi päivää korukivikaupoille ja oppia ennen sitä tinkimään kunnolla ,) Ehkä ensi kerralla malttaa kivien hiplaamisen seasta jopa katsastaa niitä nähtävyyksiä ,)

Ps. Lebuan facebook sivuilla oli aikoinaan "tykkää" -kannustin, jolla sai halutessaan paremman huoneen standard hinnalla tai myöhäisen huoneen luovutuksen. 

Rahallisesti n. muutaman kympin säästö, mutta tykkäämisen arvoinen..

Nemoa etsimässä

Olen avovesikammoinen. Tämä tarkoittaa sitä, että pelkään merta, järviä ja jokia sanoinkuvaamattoman paljon jos joutuisin menemään sinne uimaan. Polviin saakka voin kahlata, kunhan näen pohjan. En tiedä oikein mistä tämä kammo tulee, pienenä ei tietääkseni sattunut mitään mullistavaa ja teini-ikään saakka aalloissa piti hyppiä mahdollisimman syvällä.
Tämä kammo kuitenkin rajoittaa aina kesäisin menoa, voin vapaasti olla veneessä tai laivassa, mutta veteen minua ei oikeastaan tahdo saada. 

Kunnes..

Maaliskuisen Thaimaan reissumme aikana päätin hypätä kirjaimellisesti syviin vesiin.. 

Ensin tietysti pulikoin matalikoissa tutustuen kameran avustuksella vedenalaiseen maailmaan. Kaikki nauttivat, olivat innoissaan, meri oli kirkasta ja pohja näkyi jopa syvänteissäkin.

Ja tietysti, kun retkemme vene sitten vei meidät "deep sea snorkelingiin", pistin aivot narikkaan, liivin päälle ja hyppäsin muiden mukana mereen. Paikka ei ehkä ensikertalaiselle ollut se paras mahdollinen, koska virtaus oli kova ja lopulta, kun sain maskin kasvoilleni ja kurkistin sinne ihanaan vedenalaiseen maailmaan, ei paniikkikohtaus ollut yhtään kaukana. Siellä oli SYVÄÄ! Virta vei väärään suuntaan, maski vuoti suolaista merivettä silmiin, liivin tukinarut pettivät ja liivi oli oikeastaan koko ajan nousemassa pääni yli.. Huoh sanon näin jälkeenpäin. Lisäksi kun pääsin lopulta takaisin veneeseen selvisi, että räpiköin jättimeduusojen vieressä ja pari matkalaista sai siitä ihoon polttoja.. Ensi kokeilu oli siis syvältä.

Onneksi retkemme seuraava etappi oli vähän rauhallisempi saari, jossa sain vähän tuntumaa snorkkeliin. Suosittelen tätä muille, vaikka uima-altaassa, jossa lopulta tajusin hengityksen rytimityksen enkä alkanut panikoida, jos vettä tuli maskista sisään.

Loppujen lopuksi harjoitus tekee tässäkin lajissa "mestarin". En luovuttanut, vaan halusin nähdä tuota elämää veden alla lisää. Allaskokeilut ja Lantan mahtavat retkijärjestäjät sekä laadukkaat snorkkelit pelastivat tässäkin. 

Ja onneksi, sillä ihastuin ihan täysin, sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla. 

Silmästä silmään tuli tavattua joku haikala, mureenoja, kymmeniä muita pikkukaloja.. 

Ja näitä alla olevia "pulloharjoja", joita tuijotin niin lumoutuneena, että meinasin jäädä kyydistä. 

Jos joku tietää mitä ne ovat ja mitä virkaa toimittavat, niin olen tästä tiedosta kiitollinen.

Opin myös sen, että kalat syövät banaania ,) Samalla meinasi mennä sormet.. 

Viisastuneen vinkkinä bikineissä ei myöskään kannata olla mitään roikkuvaa härpäkettä, ellei sitten halua leikkiä syöttiä. En kerro miltä tuntui, kun hieman isompi kala tuli nappaamaan reidestä pienen roikkuvan helmisaaliin toivossa.

Ja loppuhuipennuksena näkyi "Nemoja", viimeisellä snorklausretkellä, kuin tilauksesta kruunaamaan snorklauskokemuksen. Miten pikkuruisia ne olivatkaan..

Edelleen kuitenkin olen avovesikammoinen, jolle iskee paniikki jos ei näe veden alle, jos joutuisin vain uimaan jne. panikoisin varmasti. Tästä syystä en pystyisi edes kokeilemaan purjelautailua tai vesisuksia.

Itämeressä ei kuulemma ole mitään nähtävää, joten suosiolla jätän kotimaiset uintikerrat vähiin ja keskityn jatkossa näihin kirkkaisiin turkoosivesiin ,) 

Olen kuullut, että moni muukin jakaa samanlaisen kammon, mutta lomamatkoilla sitten uskaltautuu kokeilemaan muuta.  Onko kokemuksia?