VALKOINEN

Luxembourgissa vuosi vaihtui usvaisissa tunnelmissa. Vaikka ilotulituksen kannalta sijaintimme oli täydellinen, Limbertsbergin kattojen yllä, taivaalla näkyivät vain muutamat hassut raketit, jotka laukaistiin läheltä. Uudenvuoden päivänä puolestaan olotila oli kuin hattarassa. 

Talvinen usva peitti lähes koko maan allensa ja luonnollisesti tässä pienessä pakkasusvassa oli pakko käydä räpsimässä kuvia. Tunne oli jälleen kerran sanoinkuvaamaton, sillä taustalta kuului lintujen viserryksiä ja aurinko yritti jossain kohden tunkea läpi värjäten lumipeitteiset maissipellot pastellisen sävyisiksi. 

Samanlaisia tunnelmia muistan vuosien takaisista työmatkoistani Suomessa, kun talvisina aamuna valon määrä kasvoi ja luonto ikäänkuin puhkesi valkoiseksi. Moottoriteillä ajaessa ei voinut muuta kuin ihailla edessä ja sivuilla aukeavia valkoisia peltoja, sen vuoksi aina kun pääsen tällaisten luonnon ilmiöiden keskelle, olen elementissäni. Yritän kaikilla aisteillani imeä luontoa itseeni, jotta voisin jälkeenpäin palata siihen täydellisen rentoutuneeseen tunteeseen. 
Ikäänkuin "jäädytän" itseni paikalleen ja tällä kertaa niin kävi lähes kirjaimellisesti. 

Maisemat ja paikat olivat yllä olevissa kuvissa kutakuinkin samoja, kuin viime kevään-kesän-syksyn ottamissani kuvissa. On mahtvaa nähdä luonnon kehitys eri vuodenaikoina ja varsinkin nyt talvella, jolloin näillä leveysasteilla harvoin päästään nauttimaan lumesta. Parikymmentä kilometriä eteläisemmässä Ranskassa lunta ei ollut nimittäin nimeksikään. 

Täydellinen "Winter Wonderland", joka ei pitkään kestä, kun lämpötilat alkavat taas kohta nousta "normaalitalven" lukemille, eli plus 5-10 asteeseen. 

Oikein ihanaa alkanutta vuotta! 

Päivänsäde

Muistatteko Reino Helismaan kappaleen, jota koulussa laulettiin lähes joka musiikkitunnilla? 

".. aurinko kun päätti retken, 

siskoistaan jäi jälkeen hetken, 

päivänsäde viimeinen.. "

Syksyn tullessa tuo kappale hiipii aina mieleeni. Varsinkin jos suuntaan metsäpolulle. 

Syksy tarkoittaa aina pimeneviä iltoja ja lyheneviä aamuja. Se tarkoittaa myös, että luonto tarjoaa paljon visuaalista kauneutta. Kaikkea ei pysty ikuistamaan vaikka kuinka olisi kova tahto, mutta osan onnistun silloin tällöin tallentamaan muistikortille. 

Koirien kanssa lenkit menevät milloin peltojen laidoilla, milloin metsäteillä. 

Välillä jätän ison kameran kotiin ja nautin aamun hetkistä ilman "pakkokuvata" -stressiä. Välillä kaivan taskusta vähän väliä kännykän ja räpsin taas kerran kymmeniä kuvia. Välillä iso kamera tulee mukaan ja eri päivinä leikitään eri linssin kanssa. 

Oli tilanne ja varustus mikä tahansa, niin loppujen lopuksi kaikki nivoutuu hetkeen. Siihen hetkeen, kun edessäsi on satoja järjettömän korkeita puita, joiden välistä aamu-usva pakenee päivänsäteitä, ympärilläsi on täysin rauhallista ja taustalla kuuluu vain lintujen viserrys ja pöllön huuhkaus. Siihen hetkeen, kun vihdoin maltat lähteä ja jäät tuijottamaan vielä auton peileistä taaksesi.. 

Rauhallista viikkoa! 

Syys

En kysy mihin aika rientää, sillä kukaan ei osaa siihen vastata. 

Aika vain katoaa, kalenterissa päivät vaihtuvat, heräät maanantaina ja yhtäkkiä onkin torstai.. 

Sehän tarkoittaa sitä, että elämässä tapahtuu sellaista mikä pitää kiireisenä. 

Kesäloman päätteeksi löimme kättä päälle Niinattaren Niinan kanssa. Se tarkoittaa sitä, että tällä hetkellä aikani siis kuluu pääasiassa uuden Dream -malliston tekemiseen. 

En kuitenkaan unohda mallistoni inspiraation lähteitä.. luontoa. 

Loppukesän luonto on todella kaunis, henkeä salpaavaan kaunis. Malttamattomana odotan vihreiden lehtien värien muuttumista.. 

Sillä välin, toivotan rauhallista loppuviikkoa! 

Pinkki pastelli

Kevään merkki on silloin, kun pitkän pimeän talven jälkeen alan kuvaamaan heräävää luontoa. Jos se nukkuu, keskityn "kotiluontoon".. Koen olevani parhaimmillani juuri "pylly pystyssä" kuvaamassa ruohosta pilkistävää kukkasta ja odotan malttamattomana kesäisiä auringonlaskuja, jolloin valo luo upeat sävähdykset kuviin.. Voisin viettää kokonaisia iltapäiviä vaeltaen kukkien keskellä, etsien niistä yksityiskohtia. 

Oikeasti nämä tulppaanit ovat sävyltään haalean pinkin ja fuksian sekoitusta. Jostain syystä ympärillä pyörivät nyt pastellit ja alitajuntani huutaa niiden perään. Tulppaani itsessään on herkkä ja samalla vahva kukka ja sen vuoksi koen sen haastavana kuvattavana. 

Näihin pinkkeihin pastelleihin, oikein mukavaa viikkoa! 

Mutta missä on prinssi..?

Tarina syntyi ihan sattumalta. 

Olin antanut elomorsiolle lahjaksi "trash the dress" kuvaukset ja eilen kuvaussessio vihdoin toteutettiin. 

Kiitos ystäväni Helenan, sain tietää upeasta Viikin rannasta. Lauantaina kuvasin hehkeän odottajan, Veeran, vauvamasua samaisen rannan pitkospuilla ja kaislikoissa (kuvatunnelmia löytyy korublogistani, klik), mutta sunnuntaina tähyilimme kirjaimelliesesti lintutornista morsiantipusta, joka pisti Carry Bradshaw -tyylisenä, sinisissä Converseissa, tyllihelmat heiluen menemään.
Upea syyssää sekä kauneimmillaan oleva ruska toivat kuviin uskomatonta satumaista tunnelmaa. Jos tämän olisi oivaltanut aiemmin, olisi tarina voinut rakentua alunperin satumaisemmaksi. Nyt haettiin editorialhenkistä poseerausta, vakavia ja tympääntyneitä ilmeitä sekä poikkeuksellisia kuvauspaikkoja.
Rakasta prinssiä etsittiin kompassin ja kartan kera ja löytihän hän lopulta sitten kotilinnasta!

Kiitos morsianmallille satumaan prinsessalle Jennille sekä kuvausapulaiselle satumaan haltialle Helenalle, teitte päivästä ikimuistoisen!

Lenni, joka oli lokinpoika

Taas on se aika vuodesta, kun Lenni Lokinpoikaset on häädetty pesistään ja ne vaeltavat pitkin pihoja ja katuja. Kirjoitin viime vuonna pidemmän tarinan eräästä Lennistä, löytyy täältä. 

Jostain syystä vaimea piipitys saa aina etsimään noita pieniä höyhenpalleroita!

Tulppaanileikki

Rakastan kukkia. Kaikkia kukkia. 

Ja kuten korujen suunnittelussa tykkään rikkoa rajoja nähdessäni kaunista sellaisissa jutuissa, joissa muut eivät sitä välttämättä näe. Tai ainakin niin floristisiskoni asian ilmaisi, kun pyysin häneltä kompostiin meneviä kukkia Natalien "TtheD"-kuvauksia varten. Nyt siskoni tämän fiksaationi tiedostaessaan, pidän peukkuja, että saan jatkossa ihanuuksia vähintään kuvauskäyttööni.. 

Jonossa kovasti odottavat leikatut Venuksenkenkä sekä Vanda -orkidea, joka on värinsä puolesta haasteellisuudessaan mahtavaa kuvattavaa!

*

Alla oleva tulppaanileikki lähti ajatuksesta, että kauden ollessa nyt kuumimmillaan, kaikkialla on kauniita tulppaaneja maljakoissa. Tai ainakin itsetäni tuntuu, blogilistakuvia kun katsoo, näin on.

Lämpimässä kodissa nämä kauneudet ovat parhaimmillaan ehkä pari-kolme päivää ja riippuen mallista ja huollosta, aukeavat ja joutavat roskiin. 

Tämä vaihe on mielestäni se mielenkiintoisin. Tässä kohtaa nappaan kamerani ja vetäydyn kuvaamaan..

Suurin riemu syntyy siinä kohtaa, kun muistikortit ja kovalevyt täyttyvät tuhansista kuvista, joille suunnittelen uutta elämää.

Osan siitä pääset ehkä näkemään toukokuisessa Pop Up -kaupassamme, jonka laitamme Helenan kanssa viikoksi pystyyn Helsingin Lasipalatsin Tovi Pop Up -tilaan. Siitä lähempänä lisää..

*

Oikein rentouttavaa viikonloppua!