Täydellisiä balleriinoja etsimässä..

 // HUOM! Alla oleva teksti on täysin omaa pohdintaa, en saa merkkien maininnasta mitään korvauksia //

Kohta on se hetki, jolloin voi heittää talvikengät varastoon ja sipsutella ihanilla ja keveillä kesäkengillä.
Edellinen lause täydellistä haaveunelmaa! 
Olen jo vuosia etsinyt täydellisesti istuvia balleriinoja, jotka menisivät vähän kaikkien asujen kanssa. Kuten useilla, minullakin on ns. vaikeat jalat, joissa on korkea jalkapöytä ja pienikin painauma aiheuttaa kipua ja rakkoja.

Muutama vuosi sitten löysin täydellisen pehmeät ruskeat lievästi teräväkärkiset balleriinat, jotka ovat olleet ns. bad shoe day-päivien pelastus. Jos kaikki kengät olisivat samankaltaisia, niin olisin ikionnellinen ja monet virheostokset olisivat jääneet tekemättä. 

Usein sanotaan, että kenkäostoksille kannattaa lähteä aamusta, kun jalat ovat vielä "reippaita". Mielstäni kuitenkin jos on taipumusta väsyneen jalan -syndroomaan, pitää ihannekenkiä lähteä metsästämään juuri työpäivän päätteeksi. Ymmärrän kyllä, että jalka on silloin turvonnut jne. mutta jos tätä toistuu joka päivä, niin laittaisitko jalkaasi kengät jotka istuvat täydellisesti aamulla, mutta puristavat iltapäivän tunteina vai toisinpäin. Vaikea arvata kumpaa itse suosin. 

Usein sanotaan myös, että mukavat kenkät ovat ns. terveyskenkiä, jotka luonnollisesti näyttävät, eh, hirveiltä. Vanhaa perua tämä ajattelu, tosin löytyy niitä mummiksia jopa uusimmista trdendivillityksistäkin. 

Mutta siis itse vertailuun, jota tällä hetkellä suoritin ja yllätyin täysin. Tilasin netistä kahdet perustyyppiset/malliset mustat, ulkonäöllisesti siistit ballerinat, jotka menevät työssä ja vapaa-aikana. Lontoossa suunnitellut ja valmistetut Skin by Finskit tulivat ensimmäisenä. Uskaltauduin ne tilaamaan, koska olin kuullut positiivista ko. merkin kengistä ja halusin jotain jujua omaavat kengät, joita ei ihan heti kävele vastaan. Kaikinpuolin laadukkaat ovat, mutta .. Puristavat pirusti tuosta varpaiden ja jalkapöydän yhtymäkohdasta. Ja tähän vaivaan EI auta mikään, valitettavasti.

Seuraavana tulivat klassisen tyylikkäät Geoxit, joita olen himoinnut jo vuosien ajan, mutta aina löytänyt toiset "muka tilalle".
Ja taivas palasi jalkoihin.
Nyt ihmettelen, miksen ole aiemmin näitä hankkinut.. Hieman kapeneva muotoilu tekee näistä ns. aikuismaisemmat, kun perinteiset ballerinat muokkaavat jaloista pölkkyjen näköiset.
Huomaatte kenties eron, kun katsotte kuvaa.. 

Toiset lähtevät palautukseen. Ei liene vaikea arvata kummat.
Mitenkäs siellä? Onko vaikean jalan syndroomaa kenties muillakin?

Voihan korkokenkä sentään..

Kulutusmielessä siirryn seuraavaan, eli kenkiin tai tarkemmin yleisiin kenkäongelmiin joihin törmään milloin missäkin.
Useimmiten katsoessani työpöytäni alle.  

Tämän syksyn aikana kengistäni on irronnut joko korkolaput, etunenät tai sitten ovat muuten vaan rempsallaan. Tapani käyttää popoja ei ole muuttunut ainakaan kymmeneen vuoteen, joten ihmettelen miksi äitini vanhat kengät säilyttävät itsensä paremmin kuin monet nuoremmat sisarensa. 

En taaskaan muista kuka tästä jokin aika sitten avautui, mutta monessa liikkeessä korkokenkiä ostaessa, pyydetään korkolaput vaihdattamaan suoraan suutarilla. 

Katching n. 15e suutarinlisäkulu päälle.

Sateisiin kesiin lähes täydellinen nahkapohjainen valinta.. NOOT!

 Ainakin pääkaupunkimme voisi soveltaa jotain mukulakivivähennystä tms. toimintamallia,
ettei tarvitsisi koko keskustaa kulkea aina päkiöillä.. 

Ja vaikka lumipyryn lähestyessä korkokenkien kausi on ohi ja tuleva tuntuu kaukaiselta,
niin näitä on hyvä huoltaa talven aikana kuntoon tulevaa kevät-kesä-syksyä varten.
Ja onhan niitä pikkujouluja tässä tiedossa, joissa luottopopot toimivat säästä huolimatta ,)

Elloksen luottishääkengät, muistona pinttyneet onnen sirpaleet :)

Otin tarkemmin selvää, miksi ostaessamme uusia kenkiä, myyjä suosittelee korkolappujen vaihtoa. Huolimatta siitä, että kenkälaatikkoon on tungettu mukaan täysin samanlaiset korkolaput, kuin kengissä jo valmiiksi olevat..
 Korkolappujen teko on luottosuutarini mukaan käsityötä, jolloin joustavammasta muoviosasta valmistettu ”standardikokoinen” lappunen muotoillaan korolle sopivaksi. Tähän eivät kuulemma liukuhihnatehtaat pysty. Siksi käsityönä valmistettujen kenkien korot pysyvät parempina pidempään, kuulemma. Parempilaatuinen muovi-kumiseos on siis suutareiden jokapäiväinen leipä. 

Samoin irronneiden pohjien liimaaminen ja saappaiden vetoketjujen korjaaminen.

Mutta.

Kukaan tai mikään ei selitä sitä, miksi osa kenkävalmistajista suosii parempilaatuisia korkolappuja ja osasta saman valmistajan kengistä korkolaput kuluvat alta aikayksikön ja toisista taas eivät.
Osasta liimat pettävät hetikättelyssä ja osassa pysyvät hyvänä vuosikymmeniä. 

Jälkimmäinen ongelma esiintyy useimmiten sporttitossuissa, todella ärsyttävää.

Nämä ihanuudet olivat käytössä tasan kerran

Harva suutari meilläpäin suostuu tai osaa tehdä ”ikuisuuden” kestäviä metallisia korkolappuja, joita esim. äitini aikoinaan suosi ja vaihdatti lähes kaikkiin korkokenkiinsä. 

Kiitos tämän, olen perinyt häneltä monen monta ihanaa paria. 

Tiedän, ne ovat välillä liukkaat ja kopisevat ärsyttävän naisellisesti, mutta ne kestävät! 

Ne eivät aiheuta tuskaa kesken tärkeän tapaamisen, kun lappu irtoaa. 

Ne eivät epätasapainoita kenkää, kun epäpätevä suutari on muotoillut koron alle VARMASTI kestävän senttiä paksumman korkolapun, kun mihin lesti on muotoiltu.
Ja ne eivät kulu!

Voitte kuvitella hämmästykseni, kun löysin muutaman kenkämerkin nykypäivänä, jotka jo valmiiksi teettävät kenkiinsä kauniin ja muotoillun metallisen korkolapun. 

Kuinka täydellistä! Näitä lisää kiitos. 

Rautapalan saa oikeasti näyttämään hyvältä ja koko kenkään kuuluvalta osalta.

Ja rauta-metallikorkolapuilla tarkoitan korkolapun näköisiä koron osia, jotka ovat joko suoraan valmistajan tai suutarin laittamat. Tätä virkaa eivät toimita metallitapit, jotka tulevat esiin korosta, kun korkolappu on kulutettu loppuun tai se on irronnut. 

Näitä nastoja nimittäin näkee muuallakin kuin talvirenkaissa..

Varmat Gaborin luottiskorkkarit, jotka jalassa on kesäöitä juhlittu!

Elämää nähneet äidin "italiaanot"

Tähänkin postaukseen on pakko tunkea merkki/hinta ei takaa laatua –kliseen, mitä olen saanut kokea monen eri merkin kanssa, mutta joista päällimmäisenä ja tuoreimpana on case Ecco. Jos jokin voi mennä pieleen, niin se meni pieleen. Eikä pelkästään vain yhden kenkäparin kanssa vaan useamman. Suutarinikaan ei ollut yhtään yllättynyt tästä.. Kaikkia "pariongelmia" en lähde kertomaan, mutta talvisaapas –casen voisin kanssanne jakaa. Onhan monella nytkin käytössä TALVISAAPPAAT ja postaukseni oli täynnä kesäkenkiä.. 

Eli..

Olipa kerran leveävartinen täydellisesti omistajan pohjetta syleilevä talvisaapas. Saapas pääsi normaaliin jokapäiväiseen käyttöön syksyn-talven keleihin, koska olihan se luotu siihen ympäristöön. Saappaasta pidettiin hyvää huolta, koska olihan se nahkaa ja laatutavaraa, joka maksoi myös melkoisesti. Ensimmäinen luottamus saappaaseen meni, kun kantalappu alkoi repsottaa muutaman viikon käytön jälkeen. Omistaja mietti, mistä moinen mahtaa johtua, mutta kiikutti saappaan kiltisti suutarille ja se korjattiin. Samalla suutarisetä huomasi, että saappaan vetoketju on ommeltu hieman löyhästi, jolloin se aiheuttaa tietyssä kohtaa saappaalle lisäkulumaa ja ompelusauma pettää. Omistaja tajusikin, että tästähän se johtuu, että välillä tuntuu vetoketjun väliin jäävän jotain ja lupasi selvittää asiaa saappaan myyjän kanssa. Saapasmyyjä ei nähnyt saappaassa mitään rakenteellista vikaa, hänen mielestään siinä kohtaa saapasta on oikeutettu, että sauma vähän löystyy, kun tulee niin tiukkaa. Kyse oli saappaan nilkkakohdasta, joka on saappaan löysin kohta muutenkin.. Saapasmyyjä kehoitti varovaiseen vetoketjun kiinnitykseen ja jos jotain sattuisi niin omistaja voi tuoda saappaat uudestaan näytille. Asia oli selvä. Kului jokunen hetki ja omistaja huomasi, että saappaan sivussa, missä saappaan pohja kohtaa päälinahan, päkiän kohdalla oli ns. taitemurtuma. Pohjan kumi-nahka oli haljennut. Samassa tarkastelussa ilmeni, että itse pohjassakin oli kolikon mentävän halkeama. Siitäkös omistaja suuttui ja vei saappaan myyjälle uudestaan. Saapas otettiin ”lisätutkimuksiin” pahoittelujen kera, mutta omistaja sai nuhtelua pienen korko-osan nahkapalan huonosta hoidosta. Lumi ei kuulemma kuulu talvisaappaan käyttöympäristöön! Kun saapas muutaman viikon tutkimuksista tulon jälkeen palasi liikkeeseen, oli omistajan turhautuminen käsin kosketeltavaa. Mitään valmistajan vikaa ei saappaassa nimittäin ollut. Päälimmäinen sivusauma oli haljennut myyjän mukaan siitä syystä, ettei sitä oltu huollettu. (Siis kuka huoltaa erikseen sivusaumaa, sehän huoltuu samalla kun hoitaa päälinahkaa..? Tai löytyy siihen varmasti joku oma hoitovoiteensa, onhan se nahkaa..) Pohjassa oleva kolikon mentävä halkeama taas on ollut ihan omistajan väärinkäytöstä ja astumista terävälle kivelle. (Siis MITÄ?!?) Omistaja oli tässä vaiheessa tassutellut talvisaappailla koti-toimisto-koti väliä, josta n. parisataa metriä siinä OIKEASSA ulkokelissä, muulloin kulkuneuvossa. Toimistossa hän oli vaihtanut mukavamman sisäkengän jalkaan. Räntäloskasäällä omistaja oli jättänyt kallisarvoisen saappaan kotiin, ettei raukka kastu ja mene piloille. Persunormipakkaskelin ei luulisi olevan muutaman viikon jälkeen kuolemaksi saappaalle, varsinkin kun kaapissa on monia muita saappaita, jotka ovat kestäneet monia vastaavia ja/tai rankempia olosuhteita.. Kivelle astumisesta ei voi tulla halkeamaa pohjaa, ellei pohjassa ole rakenteellista materiaalivirhettä. Tai sitten kaikkien kenkien pohjat olisivat reikiä täynnä, olemmehan sepelin luvattu maa. Omistajalle kerrottiin, että hän voi tarvittaessa viedä asian kuluttajasuojalautakuntaan, mutta päätös on ja pysyy. Ei hinnanalennusta, ei vetoketjun-pohjan-sivusauman korjausmahdollisuutta, ei muuta kuin pahoittelut, painottaen, että korko-osa oli heikosti huollettu. Saapas oli omistajalla tässä välissä n. puoli vuotta, josta loppukesän ja alkusyksyn kuukaudet kuitenkin nätisti laatikossa. Todellista yhteistä taivalta kertyi yhteensä n. kolmelta kuukaudelta. Kokonaisreklamaatioaika oli n. kuukauden verran. 

Omistajlla paloi hermo ja toinenkin ja hän yrittää välttää hiekoitettuja alueita. 
Saapas odottaa kuivia kelejä kaapissa, koska se on edelleen se täydellisesti omistajan pohjetta syleilevä malli.

Jos jaksoit tänne saakka niin, pakko avautua vielä asiasta mitä en voi sietää.

Hintalaput kenkien pohjassa. 

Ne SAA oikeasti pois, kunhan viitsii ja näkee vähän vaivaa. 

Parhaiten tämä onnistuu niin, että ottaa vanulapun, kastelee sen ruokaöljyllä ja pehmittää hintalappua hetken. Antaa öljyn "imeytyä" paperiin ja raaputtaa kevyesti veitsellä sen pois. 

Ei mitään jälkiä missään. 

Jos öljyä ei tunnu saavan pois, voi sen pyyhkäistä kynsilakan poistoaineella tai astianpesuaineella. 

Eikä tähän niksiin tarvittu edes sukkahousuja ;) 

Oikein mukavaa talven alkua!

Ilman kirppuja

Olen taas jälleen tyhjentämässä kaappejani ja suuntaamassa kirppikselle.

Tällä kertaa päätin kokeilla Helsingin keskustassa olevaa Vanhan Ylioppilastalon sunnuntaikirppistä. 

Ihan kokemuksen kannalta, katsotaan millainen tunnelma siellä tulevana sunnuntaina on.

Valtteri, Hietsu sekä Myyrmäkihalli on jo koettu ja jokaisessa on erilaiset kohdeyleisöt.

Viimeisenä mainitussa vaatteet tai kengät eivät tehneet yhtään kauppaa, vaan ostajille tarttui mukaan vähän käytettyjä spraymaalipurkkeja, lumilauta, mikro, tupperwaren purkit ja MEIKIT!

Suurin osa mummini ja äitini vintagesta ja merkkituotteista on mennyt jo kuluneiden vuosien aikana monella kirppiksellä ollessani, mutta vieläkin löytyy paljon sellaista, millä voisi ilahduttaa muita :) 

Löysin myös kätköistä sellaisia unohdettuja "ihanuuksia",
kuten kenkiä, joihin minulla on suunnaton heikkous. Ja joista osasta olen valmis luopumaan..
Aiemmin jo toisessa blogissani postasin, kuinka saatan ostaa kenkiä sesonkialeista väärän sesongin ollessa päällä ja sen jälkeen ne unohtuvat kaapin kätköksiin..
Sinänsä tulee ihan kivoja "löytöjä" ja oman kaapin "shoppailua". 

Zara, Ois, Zara, Hush Puppies

Niin kävi näille saapasihanuuksille, jotka ovat siis täysin käyttämättömät, mutta ovat jääneet pieneksi ja etsivät nyt uutta kotia. Kenkäni ovat pääasiassa 39.

Zara

Kesäkori ja aarteet sen

Olen muuten törmännyt aika monessa blogissa kesäkassipostauksiin. Jotain hyötyä sairaana olosta, ehtii selaamaan muidenkin blogeja, hehe ,) 

Olemme menossa sunnuntaina tyttökavereiden kanssa myymään "ylimäärävarastoja" Valtterin kirppikselle ja tietysti kaappeja vähän tässä jo ehdin tyhjentää. Sieltä löytyi yhtä sun toista, uutta ja vanhaa.. Kenkäpareja ajattelin "kierrättää" monta paria ja jotain häätilbehöörejä roudaan myös mukanani, että jos jotain morsmaikkua kiinnostaa tulla katsastamaan niin tervetuloa ,) 

Ja sitten sieltä löytyi kori, kesäkori, kesäkassi, mikä lie on viralliselta nimeltään.. Jo vuosia sitten hankittu ja ainakin yhden kesän kovassa käytössä ollut, edelleen mainiossa kunnossa oleva yksilö.

Monen kenkäparini suhteen muoti ehtii vierähtämään kierroksen, kun minä otan jonkun ostokseni käyttöön. Yleensä nimittäin metsästän klassisia (tai ei niin klassisia) malleja alennuksista tai niitä joissa on joku "juju". Näin taisi tapahtua tämän Francesco Biasian korin suhteen. Nyt kun koreja taas näkyy joka puolella tämän voisi ottaa käyttöön.. Ehdin taas huomata sen, että olen niin kenkäihminen, että laukkukokoelma on jäänyt melko vaisuksi ,)

Kori tulee siis käyttöön, koska on sopivan kokoinen ja siinä on ns. pussukkasuoja, ettei kuka tahansa pääse näkemään mitä siellä onkaan sisällä. Ja mikäs sen parempi kaveri sille, kuin Punavuorelaisesta secondhand putiikista ostettu Hermèsin huivi, jonka nappasin lähes kirjaimellisesti erään sitä myyntitililleen tuovan rouvan käsistä. Odotin lähinnä sen hinnoittelua ja osui oikein hyvä diili, jota ei voinut jättää väliin. Rouva jätti monta muutakin huivia ja kuulin olevan puhetta jostain muistakin ihanista vintage-löydöistä, joita hän lupasi kauppaan tuoda, pitää siis katsastaa ko. putiikki useammin ,)

Huivi on priimakunnossa jos miettii sen ikää, n. 40 vuotta. Ainut miinus oli rouvan vahva tupakan haju, joka tietysti oli myös huivissa. Onneksi äitini ja siskoni opettivat aikoinaan hyvän kikan silkin puhdistukseen, joka pätee myös meikkivoidetahroihin ihan missä tahansa kankaassa. Haalea vesi, muutama tippa fairya (kyllä, luit oikein) ja herkän materiaalin pursottelu siinä. Koko setti melko nopeasti huljutellaan siinä, ei liikaa liottelua. Sen jälkeen perusteellinen kylmävesihuuhtelu ja kuivatus pyyhkeen päällä. Ei liiallista puristamista tms. materiaalia vahingoittavaa. Tuloksena ei rypynryppyä, täydellistä. Näin puhdistan muuten kaikki silkkipuserot ja -huivit.

Tälläinen setti vaatii tietysti luottopopot jalkaan. Rizzon avokkaita on kyllä pakko kehua, sillä ovat olleet jo kolmen kesän luottojalkineet. Omistan ruskeiden lisäksi myös mustat. Ja tietysti tälläisistä kengistä löytyy se miinuskin, nimittäin nahkainen kengänpohja, joka ei välitä kosteasta. Suomen kesässä aika hankala yhtälö, varsinkin jos tulee vettä kaatamalla, jolloin ainoat oikeat kengät ovat kumisaappaat ,) Onneksi on kuitenkin keksitty suoja-aineita, joilla säännöllisesti kenkieni pohjaa suihkutan. Ja tietysti vältän niitä sateita.. ,) 

Oikein paljon auringonpaistetta ja mahtavaa tulevaa viikonloppua!