2014 / 2015

Näillä samaisilla mailla toivotimme vuosi sitten tervetulleeksi kuluvan vuoden 2014, joka oli kirjaimellisesti hyppy tuntemattomaan, Luxembourgiin! 

Vuodessa ehtii tapahtua suunnattomia määriä asioita, minkä huomasin, kun selasin vanhoja kuvia. En tee virallista uuden vuoden lupausta, mutta yritän parhaani, että saisin jakaa kanssanne noita tarinoita. 

Ja nyt näillä samaisilla mailla hyvästelemme vuoden 2014 ja toivotamma uuden vuoden 2015 tervetulleeksi. Jos vuosi sitten juhlistimme vuoden vaihdetta "kaksin kukkulalla", tällä kertaa saamme juhlistaa sitä uusien ystävien keskuudessa! 

Oikein mahtavaa uutta vuotta 2015! 

Nähdään ensi vuonna :) 

-Domi- 

Joulukuu.. minne vuosi katosi?!

Vastahan tein luukkuja viime vuonna blogiin ja nyt olisi taas se hetki..

Valitettavasti tänä vuonna en ennätä samanlaiseen luukkurumbaan. Vaikka "muistikivelläni" onkin satoja jaettavia kuvia ja kymmeniä tarinoita kerrottavana.
Ja vaikka kohta olenkin jo unohtanut parhaat palat viime kevään, kesän ja syksyn kohokohdista, kivoista kaupunkilomista, vinkeistä ja vihjeistä.
Niin paljon tahtoisin kertoa, niin vähän on vuorokaudessa tunteja,. Aika ei vain yksinkertaisesti riitä kaikkeen.
Olisiko Sinulla, rakas lukijani, jotain aihetta mistä tahtoisit lukea? 

Kaivoin lauantaina kellarista joululaatikon ja kotia koristavat nyt jouluiset koristeet. Pimeyden keskelle on hyvä saada lisätunnelmaa ja lämpöä.
Talven ei aina tarvitse olla synkän harmaa. Luonnosta löytyy myös niitä kauniita harmaan ja ruskean sävyjä, kunhan vähän avaa silmiään ;) 

Oikein rauhallista joulukuuta, toivottavasti se lumi tulisi jossain kohden peittämään maan valkoiseksi. Tai aurinko pilkahtaisi edes muutamaksi tunniksi.. 

Päivänsäde

Muistatteko Reino Helismaan kappaleen, jota koulussa laulettiin lähes joka musiikkitunnilla? 

".. aurinko kun päätti retken, 

siskoistaan jäi jälkeen hetken, 

päivänsäde viimeinen.. "

Syksyn tullessa tuo kappale hiipii aina mieleeni. Varsinkin jos suuntaan metsäpolulle. 

Syksy tarkoittaa aina pimeneviä iltoja ja lyheneviä aamuja. Se tarkoittaa myös, että luonto tarjoaa paljon visuaalista kauneutta. Kaikkea ei pysty ikuistamaan vaikka kuinka olisi kova tahto, mutta osan onnistun silloin tällöin tallentamaan muistikortille. 

Koirien kanssa lenkit menevät milloin peltojen laidoilla, milloin metsäteillä. 

Välillä jätän ison kameran kotiin ja nautin aamun hetkistä ilman "pakkokuvata" -stressiä. Välillä kaivan taskusta vähän väliä kännykän ja räpsin taas kerran kymmeniä kuvia. Välillä iso kamera tulee mukaan ja eri päivinä leikitään eri linssin kanssa. 

Oli tilanne ja varustus mikä tahansa, niin loppujen lopuksi kaikki nivoutuu hetkeen. Siihen hetkeen, kun edessäsi on satoja järjettömän korkeita puita, joiden välistä aamu-usva pakenee päivänsäteitä, ympärilläsi on täysin rauhallista ja taustalla kuuluu vain lintujen viserrys ja pöllön huuhkaus. Siihen hetkeen, kun vihdoin maltat lähteä ja jäät tuijottamaan vielä auton peileistä taaksesi.. 

Rauhallista viikkoa! 

Joko se loppui..?

Vastahan se alkoi ja jo ehti loppua..!
Lomat voisivat puolestani kestää tuplasti sen mitä kestävät. Vähintäänkin. 

Ja niinhän siinä sitten kävi, että itse lomalomalla ollessani en enää jaksanut kaivaa kameraa kuin muutamassa tilanteessa.. Onneksi sain kuitenkin kuvata ihania ihmisiä, joiden kuvasaldoja paljastelen tässä ajan mittaan.. 

Nim. muutama tuhat kuvaa rikkaampana.

Ihmisten sijasta keskityin sitten ikuistamaan otuksiamme sekä makroilemaan rantaruohoja. Täydellinen "aivot narikkaan" -nollaus siis ;)
Huomaatteko muuten miten tunnelma muuttuu alla olevassa kuvasetissä, kun hieman leikkii valolla ja värillä..?
Ensimmäinen on lähes alkuperäinen, sillä suttasin vain frisbeestä nimen ja puhelinnumeron pois ;) 

Ja huvittavinta on oikeasti se, että vaikka tästä 11 vuotiaasta villikosta on satoja ellei jopa tuhansia räpsyjä, niin näin intensiivisesti  Rusina taisi katsoa kameraan vasta ensimmäistä kertaa.
Eläimiä kuvatessa sekunnin murto-osatkin ovat arvokkaita, sillä tilannetta ei saa uusittua sitten millään.
Samaiselta rantakeikalta tuli monta muutakin tunnelmaltaan mahtavaa otosta.
<3

Lomalla viimeinkin..

.. ja ensimmäinen viikko mennyt pääasiassa valokuvatessa!
Portfolio on kasvanut vauvoilla, pareilla, perheillä, hää- ja juhlamekoilla.

Mukaan on mahtunut myös takapenkillinen ilmapalloja, kun vihdoin pääsin kuvaamaan Love Me Do häätapahtumassa parhaan ei kaupallisen hääblogin voittanutta Iinaa (But I'm a human, not a sandwich) ja hänen perhettään.

Lähes joka ilta olen ollut jossain kamera kourassa, meitä on hellinyt upea lämmin auringonvalo ja kuvausajat ovat venyneet väistämättä myöhäisiin tunteihin. Näin aktiivista kuvaamista ei ole ollut vielä ikinä ja voi olla, että tämän illan sessioiden jälkeen keskityn johonkin muuhun.. jotta voin loppuviikosta taas tarttua kameranrunkoon.

Nautitaanhan kuumista päivistä!

Heinää heinäkuussa!

Hyvää heinäkuuta!

Olen kadottanut vuodenaikatajuntani täysin jo monta kuukautta sitten, mutta ei se mitään, sillä kohta koittaa kaivattu loma! Taustalla häärätään kaikenlaisten lomasuunnitelmien kanssa, koska koirat aiheuttavat hieman päänvaivaa matkustamisen ja majoittumisen suhteen.. Olenkin jo aiemmin kirjoittanut Via Baltica reissustamme ja tälläkin erää se on yhtenä vaihtoehtona Suomeen tai Suomesta olevalle etapille, mutta..  Rehellisesti sanottuna tuhansien kilometrien ajaminen ei voisi vähempää kiinnostaa, niin paljon mielummin hyppäisin koneeseen. Mutta kolikon toinen puoli avaa niin paljon uusia nähtäviä ja koettavia asioita, että reissun suunnitteleminen osoittautuukin ihan mukavaksi. Hotellien hakukoneet ovat kehittyneet huomattavasti ja kuinka helppoa on vain klikkailla kriteerejä ja valita mieleisensä lemmikkieläimet salliva majoitusvaihtoehto.

Katsotaan siis minne nenät ja kuonot tällä kertaa osoittavat..

Sillä välin vähän heinää heinäkuussa ja vähän asian vierestä. Muutama teistä on joskus kysynyt, että miten paljon käsittelen kuviani jälkikäteen. Vastaus on, että se täysin riippuu kuvasta ja siitä mitä tunnelmaa olen hakemassa. Osa kuvista vaatii täyden väriskaalaan ja osa taas näyttää paremmalta mustavalkoisena. 

Valokuvaaminen ja kuvien käsittely kehittyvät koko ajan ja huomaan käsitteleväni kameraa eri tavoin kuin esim. vuosi sitten. Tällä säästän paljon jälkikäsittelyaikaa koska kuvat eivät vaadi suuria muokkauksia. Yleisestikin pyrin jälkikäsittelemään kuvia mahdollisimman vähän. Kuvatessa kokeilen erilaisia asetuksia, leikin valolla ja välillä käännän luvut ääripäihin, vaikkei sitä tarvittaisi. Näillä pienillä kikoilla saa kuviin täysin erilaista tunnelmaa. Ennen ja jälkeen heinäkuvat ovat ehkä paras esimerkki siitä. Vihertävät kuvat ovat alkuperäiset, todella äärimmilleen vedetyillä arvoilla. Rustiikkisen heinäfiiliksen loin puolestaan pienillä Lightroom säädöillä. Ja tunnelma on molemmissa täysin erilainen!

Pidän valokuvauksessa juuri siitä vapaudesta päättää itse mitä kuvalla haluaa viestittää. Luin juuri jostain erään kuuluisan kuvaajan kommentin, että valokuvauksen oppeja on monia, mutta jos niitä soveltaa kirjantarkasti kuvatessa, menettää kuva sielunsa ja taika katoaa. Toki on hyvä tietää peruselementit, valon ja varjon vaikutukset, eri asetusten mahdollisuudet ja kymmeniä muita asioita.

 Kokeilemalla, onnistumalla ja erehtymällä kuitenkin oppii parhaiten. Ja ainakin minulla on hyviä ja huonoja kuvauspäiviä, joina kuvat joko asettuvat kuin itsestään tai eivät yrityksistä huolimatta tuota haluttua lopputulosta. Aina ei mennä kirjaoppien mukaan, eikä tarvitsekaan, onneksi.
Joten eikun heinää kuvaamaan heinäkuussa!

Kuvat oli otettu sateisena päivänä n.klo 16 aikaan, 60mm/f2, manuaalitarkennuksella. 

Unikkojahti

Pitkin kesää olen yrittänyt löytää täydellistä unikkopeltoa, siinä kuitenkaan onnistumatta. 

Tiedän, että näillä alueilla sellaisia on, mutten vain tiedä missä.. ehkä vielä joku kaunis päivä pääsen sellaista kuvaamaan. 

Täydellistä unikkopeltoa etsiessä olen kuitenkin "eksynyt" hyville unikkoapajille ihan sattumalta, joista viimeisin tienvarsipuska oli toistaiseksi täydellisin. Se löytyi erästä toista näköalaspottia etsiessä Luxembourgin pohjoisesta, Esch sur Sûresta, josta kirjoitan myöhemmässä postauksessa.

 Viis välitin sateesta ja tuulesta, lähes konttasin näiden ihanuuksien äärellä. Heiveröisiä ja herkkiä kukkasia on todella haasteellista kuvata tuulessa, puhumattakaan pakkomielteestä ikuistaa niiden terälehdillä olevia pisaroita! Onni onnettomuudessa sää oli pilvinen, sillä aurinkoisena päivänä nämä pirulaiset ovat todella haasteellisia kuvattavia! 

Onneksi kukaan ei ollut näkemässä, edes mieheni, joka on jo tottunut tämän naisen hulluihin päähänpistoihin ;) 

"Robbie Williams"

Sunnuntaina keskustan kierroksella eteen tupsahti tumma ja karvainen Robbie, Robbie Williams. 

Hän keräsi bensahaa Porscheen.. 

Keltaiseen sellaiseen ;) 

Juhannustaikoja

On juhannuksia ja on JUHANNUKSIA.

Tämä juhannus tulee olemaan poikkeuksellinen monellakin tapaa. Vietämme sen ensi kertaa täysin ulkomailla. Keskikesää juhlitaan toki monessa maassa, mutta itse juhannus kokkoineen yms. taitaa kuulua pääasiassa skandinaaviseen kulttuuriin. 

Luxembourg ei juhli itse juhannusta millään tavalla. Täällä juhlitaan puolestaan 23.6 "herttuattaren syntymäpäivää", joka on ollut kautta vuosikymmenien kansallispäivä. Itse päivä ei ole millään tavalla oikea syntymäpäivä, vaan oikeastaan luotu maan tapa. Wikipedia osasi kertoa, että vuonna 1961 joulukuinen kansallispäivä vaihdettiin keskelle kesää, koska sää on silloin huomattavasti parempi :) Mikäs siinä keskikesää juhliessa.. 

Sunnuntaina, kansallipäivän aattona Luxembourgin keskusta kuhisee tapahtumia. Aatto huipentuu konsertteihin sekä taivaan täyttävään ilotulitukseen. Itse kansallispäivänä 23 kesäkuuta, joka osuu tänä vuonna maanantaille, tapahtuu myös paljon. Jälleen katkonainen työviikko, mutta sehän ei manoa haittaa.

Ja luonnollisesti kamera on valmiina ikuistamaan osan tästä menosta..

Sillä välin kun suurin osa teistä suuntaa huomenna nenänsä kohti luontoa ja täällä juhlitaan hieman eri tavalla, (huomenna täysin normaali työpäivä, lauantaina shoppailua..) niin haluan toivottaa teille oikein rauhallista ja fiilikseltään lämmintä juhannusta(vaikka lupaavatkin koleaa säätä)! 

Tapani mukaan linkkaan aina tässä kohtaa juhannuksen lyhyen oppimäärän, joten täältä sen taas löytää! 

Stress? Just walk over it!

Nyt täytyy sanoa, että pitkä blogitauko on ollut aivan liian pitkä! 

Jos on ollut haasteellista sovittaa tähän mennessä päivätyö, ilta-/viikonlopputyö ja vapaa-aika keskenään, niin täytyy sanoa, että ulkomaille muuttamisen jälkeen se on entistä haastavampaa! 

Työpäivät kestävät vähintään 8 tuntia + ruokatauko, joka täällä saattaa kestää hyvällä tuurilla parikin tuntia. Ja sehän on pois luonnollisesti työajasta, joten sitten paikkaillaan syntyviä miinuksia. Kun tulen kotiin kuuden aikoihin, niin koko päivän koneen tuijotuksen jälkeen ei tee mieli enää sitä tehdä. Varsinkin kun ympärillä on kaikenlaista koettavaa ja nähtävää.. Ja joka hetki mietin, että kuinka näistä kaikista asioista saisi hyviä aiheita blogiin teidän kanssa jaettavaksi. Ja itselle ikäänkuin historian päiväkirjaksi. On ollut reissuja Belgiaan, Ranskaan ja Saksaan, on tarkasteltu kaikenlaisia linnakkeita, löydetty luonnosta upeita paikkoja, syöty ja juotu, koluttu kirppiksiä (näistä voisin kirjoittaa loputtomiin, sillä tällä alueella on vaikka mitä!) ja ja .. muistikorteille on tallentunut tuhansia kuvia. 

En lupaa ryhdistäytyä, mutta lupaan ainakin purkaa muistikortilta kuvia koneelle aktiivisemmin ja sen myötä tarinoida myös tälle puolen. Toivottavasti siellä vielä joku pysyy mukana pitkästä hiljaiselosta huolimatta! 

Näihin tunnelmiin tällä kertaa, alla oleva kuva on viime viikonlopun Belgian reissulta. Mielessä on uusia ideoita kuvakortteihin, mutta tämä on ehkä paras mitä voi tulla eteen suunnittelematta! 

Hyvää juhannusviikkoa, pikkulinnut visertelivät, että Suomessa on tänään satanut lunta! 

Ihanaa, Naiset!

Oikein ihanaa, aurinkoista ja kukkarikasta kansainvälistä naistenpäivää upeille naisille! 

Päivän tärkein

Olen todella huono syömään aamupalaa, vaikka tiedän sen olevan päivän tärkein ateria. 

Olen joutunut monen monta kertaa opettelemaan sen, jotta siitä tulisi tapa. Ja niin siitä aina tulee. Hetkeksi. Sitten unohdan sen taas. 

Viimeisin konstini on käyttää kauniita astioita, jotta itse aamiaisen tekeminen olisi jollain tapaa hauskaa pimeän aamun keskellä. 

Tiedän, aika naurettavaa, mutta toistaiseksi kikka on toiminut. Onko teillä muuten jotain kikkakolmosta, mikä on toiminut? 

Tällä kertaa kiitos kuuluu Janssi&Minssistä hakkimilleni Ib Laursen:n kippokupposille. 

Oikein rentouttavaa viikonloppua! 

 

 

ps. olen ottanut takaisin käyttöön lisäsanavahvistuksen kommentoidessa sekä poistanut anonyymi -kommentoinnin mahdollisuuden. Roskapostiin suodattuu päivän aikana nimittäin satoja viestejä, joissa mm. Kongosta käsin spämmätään milloin mitäkin.. 

Kiireetön kahvihetki

Monen päivän kaktuskurkkukauden jälkeen vihdoin maistan taas jotain. 

Tiedätte varmasti sen tunteen, kun flunssapöpöjen kiusatessa haju- ja makuaistit katoavat ja palaavat pikkuhiljaa takaisin taudin hellittäessä. Vielä en ole siinä vaiheessa, mutta olen jo päässyt vaiheeseen, jossa kahvin juonti ei tunnu kidutukselta. 

En ole kahvivirtuoosi, keitän kahvini perinteisellä moccamasterilla, mutta työpaikan kahvikoneeseen en suostu koskemaan. Lounaslatteni haen usein Lasipalatsin paahtimo- ja suklaakaupasta Caffista, jossa viime viikolla vihdoin uskaltauduin ostamaan heidän paahtamaansa ja jauhamaansa kahvia. Tuntui, että myyjä nauraisi minut pihalle, jos kyselisin  hassuja kysymyksiä, mutta näin ei käynyt. Minulta kysyttiin miten kahvini valmistan ja kun kyseessä on vain suodatinvalmistus, niin hän suositteli brasilialaista Yellow Bourbon kahvia, joka istuu suomalaisten makuun hyvin. Mukaan lähti 100g tätä voimakkaalta tuoksuvaa mustaa huippukahvijauhetta, jota etiketin mukaan valmistaa Diasin perhe Etelä-Brasiliassa Rainhan tilalla. 

Ihan joka päivä en lähde näillä näkymin tätä maultaan pehmeää ja suklaista kahvia nauttimaan, onhan kilohinta lähempänä 50 euroa, mutta viikonlopun kiireettömille aamuille tämä on täydellinen. 

Oikein nautinnollista viikonloppua ja alkanutta lokakuuta! 

Kuppi Eva Solo, kupinalunen by Helena Kajo

Seesteinen syys

Syyskuuta on vain hetkisen jäljellä. 

Viimeisen syyskuun viikonlopun sain nauttia kuvaten. Ja paljon kuvasinkin! 

Lauantain aamupäivästä oli vauvamasusessio Saunalahdessa ihanan idyllisessä miljöössä. 

Upea malli, määkiviä lampaita ja hauvavauva Sylvi sekä täydellinen aurinkoinen sää. 

Samaisena iltapäivänä oli tiedossa myös tyttöjen mökkireissu Heinolaan. 

Sielläkin kuvattiin, kaksi nikonistia ja yksi olympusti, joka kovaa vauhtia on muuttumassa nikonistiksi.. 

(Oikeasti nämä "kameristit" ovat meillä vähän sisäpiirin vitsi, heh.)

Jokaisessa kuvassa toistuu sama ihana ruska, joka on nyt parhaimmillaan! 

Helenan rentoa sommittelua.. Kuva sarjasta "taking pictures of people taking pictures".

Sain kokeilla ensimmäistä kertaa kaukolaukaisijaa. Elämä, miksei ole ollut sellaista meikäläisellä aiemmin?!!?

Nautinnollista alkavaa viikkoa ja lokakuuta, toivottavasti säät hellivät, aurinko paistaa ja ruska maalaa kauniita syksyisiä sävyjä vielä hetkisen!