Mutta missä on prinssi..?

Tarina syntyi ihan sattumalta. 

Olin antanut elomorsiolle lahjaksi "trash the dress" kuvaukset ja eilen kuvaussessio vihdoin toteutettiin. 

Kiitos ystäväni Helenan, sain tietää upeasta Viikin rannasta. Lauantaina kuvasin hehkeän odottajan, Veeran, vauvamasua samaisen rannan pitkospuilla ja kaislikoissa (kuvatunnelmia löytyy korublogistani, klik), mutta sunnuntaina tähyilimme kirjaimelliesesti lintutornista morsiantipusta, joka pisti Carry Bradshaw -tyylisenä, sinisissä Converseissa, tyllihelmat heiluen menemään.
Upea syyssää sekä kauneimmillaan oleva ruska toivat kuviin uskomatonta satumaista tunnelmaa. Jos tämän olisi oivaltanut aiemmin, olisi tarina voinut rakentua alunperin satumaisemmaksi. Nyt haettiin editorialhenkistä poseerausta, vakavia ja tympääntyneitä ilmeitä sekä poikkeuksellisia kuvauspaikkoja.
Rakasta prinssiä etsittiin kompassin ja kartan kera ja löytihän hän lopulta sitten kotilinnasta!

Kiitos morsianmallille satumaan prinsessalle Jennille sekä kuvausapulaiselle satumaan haltialle Helenalle, teitte päivästä ikimuistoisen!

Syysrouvan talvi

Ystäväni pikkusisko sanoi "tahdon" viime syksynä, kauniin ruskan ympäröimänä. 

Hän oli aina haaveillut talvihäistä ja mikäs siinä vähän niinkuin häälahjaksi heittää talvimorsio-kuvausta hangessa. 

 Siitä se ajatus siis lähti ja tänään vihdoin toteutui. 

Jälleen kerran kuin tilauksesta, saimme auringonsäteitä! 

Siis oikeasti, miten on mahdollista, että pilvisinä päivinä kun kuvaamme, niin aurinko tulee näyttäytymään..? Joka kerta. 

Kylmää  ja tuulista oli, mutta hauskaa. 

En nähnyt etsimestä yhtikäs mitään, kyyneleet valuivat pitkin poskia. Sormet olivat jäässä. 

Rouvaa ei tainnut paleltaa yhtään, sen verran tukka putkella pisti menemään.

Ja sanoinko jo, että hauskaa oli..? 

Hauskaa oli varmasti myös muilla, jotka seurasivat touhuamme. 

Uusi idea lähti sitten tästäkin ja mietitään, että mitäs jos kuvataan jokainen vuodenaika mekossa erikseen.. 

 Tilaukseen jätetyt ja "elämää nähneet" kukkaset ovat siskoni kukkakaupasta, Unioninkukasta. 

Kaipasin lookiin jo todella kulahtanutta kukkaa, ja onneksi nämä olivat jäljellä. 

Floristi oli nimittäin päivää aiemmin heittänyt muita "ihanuuksia" kompostiin.. 

Ensi kerralla osaamme sitten varautua jo hyvissä ajoin. 

  Kiitos Natalie sinnikkyydestä! 

Siellä oli TOSI kylmä!