Unikkojahti

Pitkin kesää olen yrittänyt löytää täydellistä unikkopeltoa, siinä kuitenkaan onnistumatta. 

Tiedän, että näillä alueilla sellaisia on, mutten vain tiedä missä.. ehkä vielä joku kaunis päivä pääsen sellaista kuvaamaan. 

Täydellistä unikkopeltoa etsiessä olen kuitenkin "eksynyt" hyville unikkoapajille ihan sattumalta, joista viimeisin tienvarsipuska oli toistaiseksi täydellisin. Se löytyi erästä toista näköalaspottia etsiessä Luxembourgin pohjoisesta, Esch sur Sûresta, josta kirjoitan myöhemmässä postauksessa.

 Viis välitin sateesta ja tuulesta, lähes konttasin näiden ihanuuksien äärellä. Heiveröisiä ja herkkiä kukkasia on todella haasteellista kuvata tuulessa, puhumattakaan pakkomielteestä ikuistaa niiden terälehdillä olevia pisaroita! Onni onnettomuudessa sää oli pilvinen, sillä aurinkoisena päivänä nämä pirulaiset ovat todella haasteellisia kuvattavia! 

Onneksi kukaan ei ollut näkemässä, edes mieheni, joka on jo tottunut tämän naisen hulluihin päähänpistoihin ;) 

Tulppaaniähky

Sanan positiivisessa merkityksessä! Nimittäin muutaman viikon takainen retki Hollantiin ja kuuluisaan Keukenhofin puistoon on jäänyt hyvin mieleen. Ja myös muistikortille..
Nyt kun kevät on Suomessakin edennyt toukokuun puolelle, voin näitä jakaa kanssanne. 

Olen aina haaveillut pääseväni tähän ihanaan keväiseen kukkapuistoon ja katsastamaan Hollannin tulppaanipeltoja. Nyt pitkäaikainen haave vihdoin toteutui pikavisiitillä. Ja valitettavasti täytyy todeta, että tulppaanipeltojen sijasta oli tyytyminen pääasiassa hyasinttipeltoihin, sillä huhtikuun alkupuoli, hyvästä säästä huolimatta, ei ollut vielä täysin tulppaanien aikaa. Jälkeenpäin ajateltuna pari viikkoa myöhemmin olisi ollut ehkä se täydellisin vierailuaika tulppaanipeltojen osalta. Eli ensi kerralla sitten ;)

Joukostaan eksynyt

Onneksi kukkapuisto on ottanut nämä muutaman viikon kevätajoitukset huomioon ja istuttanut kolmessa eri "vuorossa" sipulikasvit maahan. Nimittäin tulppaaneja edeltävät sipulikasvit kuten narsissit, krookukset ja helmilijat olivat täydessä kukassaan ja hyasintit tuoksuivat upeasti. Osa aikaisista tulppaanilajikkeista oli myös jo puhjennut kukkaan ja voin vain kuvitella miltä puisto näyttää myöhäisempien lajikkeiden puhjetessa loistoonsa ja aikaisempien siirtyessä lepovaiheeseen. 

Puisto on muuten eläinystävällinen, joten molemmat otuksemme olivat siellä mukana. Tosin kahden koiran kanssa liikkuminen ajoittain ruuhkaisilla poluilla on melko haastellista. 

Keukenhof on auki keväällä vain muutaman viikon, joten vilinää ja vilskettä riittää kovin. Sisäänpääsy on 15 euroa ja paikalle pääsee oman auton lisäksi myös Amsterdamista kanavakuljetuksella tai bussilla. Matkaa on parisenkymmentä kilometriä, joten huhti-toukokuussa Amsterdamissa visiitillä ollessa puistoon on siis helppo tulla. Meidän visiitti koostui melko pikaisesta muutamasta tunnista, koska takana oli nelisensataa kilometriä ajoa Luxembourgista ja väsy painoi. Tosin viimeinen tunti ennen sulkemista oli se idyllisin ja parhain. Auringon laskiessa kaikki näytti seesteisen kauniilta, tunnelmaa auttoi myös vähäisempi väkimäärä. Voin myöntää, että suurin osa puistosta jäi katsastamatta juuri tuon ihmismassan vuoksi. Ajoitus kannattaa siis suunnitella aamupäiväksi tai myöhäiseksi iltapäiväksi.

Keskellä puistoa on muuten suuri halli, jossa kaikki puistossa esiintyvät kukkalajikkeet ovat kasvamassa täydellisissä kosteissa ja lämpimissä oloissa. Eksyin tänne viimeisellä puolituntisella ja eri tulppaanilajikkeiden määrä yllätti suuresti. Kunhan saan aikaa niiden kaivamiseen muistikortilta, esittelen suosikkini, risteytyksiä on  nimittäin jos jonkinmoisia. Tämän lajikepaljouden jälkeen ei enää harmittanut, etteivät kaikki tulppaanit vielä olleet puhjeneet puiston puolella kukkaan.

OIKEIN MUKAVAA VAPPUA!

Auringonkukkapellossa

Vasta eilen sain kuulla, että Espoossa Koivu-Mankkaalla on auringonkukkapelto, jolta voi käydä pientä maksua vastaan hakemassa auringonkukkia! 4 auringonkukkaa tarjotaan 1 euron hintaan ja maksu tapahtuu kukkapellon pitäjien tilille. Täytyy sanoa, että todella kätevää! 

Jos olisin tiennyt tämän aiemmin, olisin joka viikko hakenut tuoreet kukat värittämään kotia. Mutta koska en tiennyt, niin uusien kukkasten haku tapahtuu vähintäänkin enää parin viikon ajan, sillä kausi alkaa olla pikkuhiljaa hiipumassa. 

Toisaalta löysin netistä kolmen vuoden takaisin uutisen, että lokakuussa oli vielä näitä ihanuuksia tarjolla, joten toivossa on hyvä elää, että näin kävisi tänäkin vuonna! Kesäinen syyssää vähän viittaisi siihen.. 

Pelto sijaitsee Koivu-Mankkaantien ja Kalevalantien risteyksessä. Mukaan kannattaa varata sakset tai terävä veitsi, nimittäin näiden kukkien varsien repiminen paljain käsin on haasteellista! Hyttysuoja on myös suotava. 

Oikein ihanaa aurinkoista sunnuntaita! 

Palkataan leppäkerttuja!

Kesäkasvien viljelyssä on aina omat ongelmansa. Olin onnistunut monena vuonna välttämään pahimmat tuholaiset, jotka paahteisilla parvekkeilla ovat olleet riesana. 

Olen soveltanut monia kikkakonsteja, mutta syötävät yrtit ovat aina yhtä ongelmallisia. 

N. viikko takaperin ostin puutarhaliikkeestä jälleen parvekekasveja. Tuli hortensiaa, neilikkaa, mansikoita, laventelia, laakeripuuta, timjamia, pieni pajupuu sekä vanha tuttu piparminttu. Vuosien saatossa mintun suhteen on omat kikkansa, mutta nyt onnistuin kotiuttamaan taimien mukana KIRVOJA!!!

Kirvoja kasveissani on viimeksi ollut vuonna nakki ja kypärä, eli tosi kauan sitten. Ja ne pirulaiset sitten tykkäävät muuttaaa ympäriinsä! Shokki oli tänään suuri, kun rupesin tarkastelemaan minttuja. Nypin niistä aina uudet nuput, jotta rupeavat versomaan oikein urakalla (tehoaa muuten kaikkiin tämäntyyppisiin kasveihin, muuten niistä tulee pitkiä ja honteloita). Ja meinasin tipahtaa lennosta. KAIKKI olivat täynnä kirvoja eri elämän vaiheessa... Jos kyseessä olisi peruskasvi, suihkuttaisin tappoaseella ja tunkisin multaan myrkkyä. Mutta ei. Nämä Mustion mintut pitää hoivata ja kasvattaa tyttöjen mojito-kesäiltoja varten! Ei tällainen peli nyt vetele. 

Kaapin kätköistä siis mäntysuopaa ja votkaa, blandataan haaleaan veteen ja kunnollinen suihkutuspesu. Jouduin toistamaan käsittelyn nyt kahteen kertaan, huomenna uudestaan. Toivotaan, että tehoaa. Aikaisempina vuosina on tehonnut. Ja jos ei tehoa, niin vielä ehdin hakemaan uusia multia sekä piparmintun taimia. 

Kuvia kaivaessani tähän postaukseen huomasin, että ihan omaa tyhmyyttäni onnistuin tuomaan yhdessä taimessa näitä ryökäleitä parvekkeellemme. Ja vielä sellaisessa kuvasarjassa, jossa nappaan uuden nupun versomismielessä irti, niin sielläpä onkin sitten pieniä iljettäviä asukkaita! Voi kunpa olisin näitä kuvia ehtinyt katsomaan viikko sitten, olisin ehtinyt napata tuon taimen juurineen kankkulan kaivoon! 

Maija Mehiläisessä leppäkertut aina lypsivät kirvoja, voisin muutaman yksilön palkata suojamielessä kasveilleni muutenkin :) 

Vai olisiko kenties jotain muuta kokeilemisen arvoista kuin mäntysuopadrinksut? Mintunlehtivesi ei oikein tähän kokonaisuuteen taida istua ;)