Tulppaaniähky

Sanan positiivisessa merkityksessä! Nimittäin muutaman viikon takainen retki Hollantiin ja kuuluisaan Keukenhofin puistoon on jäänyt hyvin mieleen. Ja myös muistikortille..
Nyt kun kevät on Suomessakin edennyt toukokuun puolelle, voin näitä jakaa kanssanne. 

Olen aina haaveillut pääseväni tähän ihanaan keväiseen kukkapuistoon ja katsastamaan Hollannin tulppaanipeltoja. Nyt pitkäaikainen haave vihdoin toteutui pikavisiitillä. Ja valitettavasti täytyy todeta, että tulppaanipeltojen sijasta oli tyytyminen pääasiassa hyasinttipeltoihin, sillä huhtikuun alkupuoli, hyvästä säästä huolimatta, ei ollut vielä täysin tulppaanien aikaa. Jälkeenpäin ajateltuna pari viikkoa myöhemmin olisi ollut ehkä se täydellisin vierailuaika tulppaanipeltojen osalta. Eli ensi kerralla sitten ;)

Joukostaan eksynyt

Onneksi kukkapuisto on ottanut nämä muutaman viikon kevätajoitukset huomioon ja istuttanut kolmessa eri "vuorossa" sipulikasvit maahan. Nimittäin tulppaaneja edeltävät sipulikasvit kuten narsissit, krookukset ja helmilijat olivat täydessä kukassaan ja hyasintit tuoksuivat upeasti. Osa aikaisista tulppaanilajikkeista oli myös jo puhjennut kukkaan ja voin vain kuvitella miltä puisto näyttää myöhäisempien lajikkeiden puhjetessa loistoonsa ja aikaisempien siirtyessä lepovaiheeseen. 

Puisto on muuten eläinystävällinen, joten molemmat otuksemme olivat siellä mukana. Tosin kahden koiran kanssa liikkuminen ajoittain ruuhkaisilla poluilla on melko haastellista. 

Keukenhof on auki keväällä vain muutaman viikon, joten vilinää ja vilskettä riittää kovin. Sisäänpääsy on 15 euroa ja paikalle pääsee oman auton lisäksi myös Amsterdamista kanavakuljetuksella tai bussilla. Matkaa on parisenkymmentä kilometriä, joten huhti-toukokuussa Amsterdamissa visiitillä ollessa puistoon on siis helppo tulla. Meidän visiitti koostui melko pikaisesta muutamasta tunnista, koska takana oli nelisensataa kilometriä ajoa Luxembourgista ja väsy painoi. Tosin viimeinen tunti ennen sulkemista oli se idyllisin ja parhain. Auringon laskiessa kaikki näytti seesteisen kauniilta, tunnelmaa auttoi myös vähäisempi väkimäärä. Voin myöntää, että suurin osa puistosta jäi katsastamatta juuri tuon ihmismassan vuoksi. Ajoitus kannattaa siis suunnitella aamupäiväksi tai myöhäiseksi iltapäiväksi.

Keskellä puistoa on muuten suuri halli, jossa kaikki puistossa esiintyvät kukkalajikkeet ovat kasvamassa täydellisissä kosteissa ja lämpimissä oloissa. Eksyin tänne viimeisellä puolituntisella ja eri tulppaanilajikkeiden määrä yllätti suuresti. Kunhan saan aikaa niiden kaivamiseen muistikortilta, esittelen suosikkini, risteytyksiä on  nimittäin jos jonkinmoisia. Tämän lajikepaljouden jälkeen ei enää harmittanut, etteivät kaikki tulppaanit vielä olleet puhjeneet puiston puolella kukkaan.

OIKEIN MUKAVAA VAPPUA!

Kevät!

Vaikka elämme maaliskuun alkua, niin keskieuroopassa kevät kolkuttaa kovasti jo ovella. 

Sain viettää ihanan lomaviikon Luxembourgissa ja kaupungin puistoissa maasta pilkistävät jo monenmoiset kevään kukkaset. Ei mene montaa viikkoa, kun omena- ja kirsikkapuut alkavat täällä kukkimaan, nuppuja kehittyy kovaa vauhtia! Jos oikein muistan menneiltä vuosilta, niin samasta saa meillä Suomessa nauttia toukokuun aikoihin.. Sitä odotellessa, väriloistoa Luxista käsin! 

Monte Gordo ja se väärä maailmanloppu

Tästä matkasta on jo kolme vuotta, mutta se palaa mieleen aina syksyisin.

Emme ole pakettimatkojen ystäviä, mutta sillä kertaa ajattelimme olla avaramielisiä ja lähteä ns. äkkilähdölle. 

Taisi olla n. viikko-pari ennen matkan alkua, kun selailin äkkilähtötarjontaa ja joka ikinen kerta klikkaukset osuivat kovin Portugalin maaperälle. 

Huvittavaa on, että näissä viime hetken matkoissa pelotellaan kovin kaikella mahdollisella. Monesti jopa sillä, että kylpyhuone/WC ei välttämättä kuulu huoneeseen tai sijainti on kymmenien kilometrien päässä keskustasta ja hotellia joutuu vaihtamaan kesken matkan. Olen toki kuullut kauhutarinoita, mutta tällä kertaa päätimme olla "reippaita ja rohkeita" ja kokeilla mitä arpaonni tuo tullessaan. 

Ja kannatti! Nimittäin viikon pakettireissu maksoi n. 250e per nassu ja pääsimme/jouduimme täysin meille entuudestaan tuntemattomaan Monte Gordoon, joka sijaitsee Espanjan rajan välittömässä läheisyydessä. Majoitus järjestyi rannan vieressä sijaitsevaan hotelli Dunamariin, josta saimme "apartamenton", jossa oli pinjametsä- sekä merinäköala. Olisiko täydellisemmin voinut osua? Varsinkin, kun samassa bussissa olleita jätettiin "sisämaahan" hotelleihin, jollaisiin olimme varmoja, että joudumme. 

Se VÄÄRÄ maailmanloppu

Syyskuun lopussa sesonki on todellakin ohi ja seesteinen pystähtynyt ympäristö alkoi käydä hermoille matkan loppuvaiheilla, mutta aurinko helli ja lähiympäristöön pystyi tekemään hyvin pyöräretkiä. Yksi päivä pyhitettiin  läntiselle "maailman lopun" visiitille, joka osoittautui kaiken lisäksi väärältä maailmanlopulta, koska kartanlukija eli minä, en osannut navigoida oikein. Oikea maailmanloppumme sijaitsi n. pari kilometriä toiseen suuntaan, mutta tässä kohden riittänee tieto, että vaikkemme astuneetkaan euroopan läntisimälle maapläntille, niin näimme sen parin kilometrin päästä! 

Toisena päivänä puolestaan käväisimme Espanjan puolella, jonne olisi myös voinut jäädä yöksi. 

 Auton vuokraaminen kannattaa muuten Portugalissa, sillä pääsee kätevästi paikasta toiseen, kiitos järkevästi sijoitettujen pääteiden. Muuten turistipainotteisissa pikkukylissä kannattaa suosia polkupyörää. 

Joka matkalta jälkiviisastuneena miettii mitä olisi voinut tehdä toisin. Niin silläkin kertaa olisi voinut olla järkevää viettää osa ajasta toisessa paikassa, esim. Albufeiran keskirannikon luolarantojen äärellä. Monte Gordossa kun rannat olivat vain kultaista hiekkaa ja pysähtynyt fiilis aiheutti sen, että koti-ikävä iski nopeammin vasten kasvoja. 

Suosittelen paikkaa kuitenkin lyhyelle pysähdykselle tai jos haluaa ladata akkuja täysin välittämättä siitä, että onko tekemistä muuten kuin vain rannalla makaamisen merkeissä. 

Kolopaikka

Lapsuuteni kesät vietin näissä rantamaisemissa.

Aikuisena on ihana päästä fiilistelemään muuttunutta pikkukaupunkia ja tunnustella sen turistisykettä. Niin paljon on muuttunut, mutta niin paljon pysynyt samanlaisena.

 

Kesäsesonki on kohta sielläkin ohi, mutta kaupunki ei nuku talvellakaan, vaan kutsuu ihanien kylpylien huomaansa. Ilman jodipitoisuudet ovat huomattavat, joten tänne matkaavat terveysturistit ympäri vuoden. Kommunismin aikoihin kylpylöihin pääsivät eteläisen Puolan tehdastyöläisten perheet puhdistamaan keuhkojaan ja lataamaan akkuja.

Rantaviivat ovat Puolassa kokemisen arvoisia, pieniä kyliä ja ihania autioita rantoja, paljon kokemisen arvoisia paikkoja!

Jos ajat Puolan rantaviivaa, niin n. sata kilometriä Saksan rajalta sijaitsee idyllinen Kołobrzeg, suomalaisittain Kolberg ja Porin ystävyyskaupunki. Itse kutsun sitä "kolopaikaksi".

Tarkempi kaupunkipostaus tulee tuonnempana, mutta koska kesää on vielä jäljellä, niin halusin muistella hetkiä rannalla..

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa!

Lutikkalinna

Aina välillä sitä yllättyy, kuinka paljon kivoja paikkoja on lähiympäristössä, joista ei tiedä oikein mitään..

Muutama viikko takaperin olimme mökillä ja yhtenä päivänä teimme "maakuntamatkailumatkan" Loviisan Strömforsin ruukille. 

Ajoitus oli lähes täydellinen. Perjantaikeskipäivä, autio ruukki. Lähes tyyni vesi..

Aavemaista. 

Sinänsä harmi, että oli niin hiljaista, sillä lähes kaikki pajat olivat kiinni ja saimme ihastella vain talojen punaisia seiniä. 

Toisaalta aavemaisuus oli juuri se juttu. 

Toinen juttu oli se, että tuli kiirelähtö, kun yhdestä sepänpajasta kuului punkkivaroitushuutoa. 

"..damn those blood suckers, you know, those little animals who suck your blood.."

Jäi tämän araknofoobikon unikoiden kuvaukset lyhyeen.

Strömforsin ruukki on kokonaisilmeeltään ja rakennuskannaltaan maan parhaiten säilyneitä ruukkiyhdyskuntia ruukinkartanoineen, kirkkoineen ja monipuolisine tuotantorakennuksineen. Kosken ja sen yläpuolisen suvannon molemmilla rannoilla on säilynyt suuri joukko ruukkitoimintaan liittyviä tuotanto-, asuin ja muita rakennuksia 1700-luvun lopulta ja 1800-luvulta. 

Lainaus Museoviraston sivulta.  

Ihanan idyllinen naimakirkko ja -miljöö. Voin jo kuvitella pitsiunelman helmat liehuen juoksemaan kohti vihreitä niittyjä!

Näkemisen ja kokemisen arvoista vielä toistamiseen. 

Toivottavasti ensi kerralla on enemmän väkeä! 

Sopot

Viime kesänä teimme All around Baltic Sea -road tripin ja yksi levähdyspaikka oli Puolan rannikolla sijaitseva Sopot, jota myös Puolan rivieraksi kutsutaan.

Sopotin historia yltää viime vuosituhannen alkuun, mutta virallisesti pienestä kalastajakylästä tehtiin merkintöjä 1200 -luvun loppupuolella. Parisataa vuotta myöhemmin, n. 1500 -luvulla alettiin alueelle rakentamaan rikkaiden puolalaisten sekä ulkomaalaisten toimesta kylpylöitä sekä residenssejä. Virallinen kylpyläkulttuuri tenniskenttineen, laukkaratoineen, konserttialueineen ja uintialueineen syntyi vasta 1800 - luvun loppupuolella ja 1900 -luvun alkupuolella. Sopotista kasvoi näin trendikäs ja suosittu "Pohjoisen Riviera". 1920 -luvulla perustettiin kasino sekä nykypäivään saakka säilynyt historiallinen hotelli Grand, jonka käytäviä pitkin ovat kulkeneet monet kuuluisuudet presidenteistä filmitähtiin. 

Sopot tuli myös tutuksi n. puoli kilometriä pitkästä puulaiturista, molosta, jonka alkutaival yltää 1800 -luvun loppupuolelle. Laituri oli silloin n. 30 m pitkä ja nykypituuteen se rakennettiin kasinon ja hotelli Grand:n rakentamisen aikoihin. Laiturilla järjestetään erilaisia tapahtumia ja muotinäyöksiä.

Nippelitietona molo on puolaksi laituri, ja lähes jokaisessa rannikkokaupungissa on oma merelle levittäytyvä molonsa.

Nykypäivänä Sopot on yksi suosituimmista lomakohteista Puolan rannikolla. Kaupunki on Gdanskin naapurissa ja sieltä pääsee helposti Helin niemimaalle, joka on n. parikymmentä pitkä hiekkakynnäs, joka kapeimmillaan on n. 300m ja leveimmillään muutaman kilometrin. Hel:n osalta kirjoitan jossain vaiheessa kuvien kera enempi, sen verran oli mahtava kokemukseltaan tuo alue! 

Takaisin Sopotiin, kaupunkiin, joka ei ikinä nuku. Kesäisin alueen valtaavat turistit ja majoitusta tarjoavat hotellit, hostellit, telttailualueet sekä puolalaisttain erittäin suositut "majatalot". Viimeisimmät ovat asukkaiden koteja, joista he vuokraavat huoneen tai huoneiston turisteille, hinnat voivat olla huokeita, mutta myös joissain tapauksissa saattaa joutua pulittamaan enemmän kuin hotellihuoneesta. Sesonkiaikaan voi olla haasteellista löytää majoitusta lähialueilta.

Suurin osa tapahtumista ajoittuu kaupungissa luonnollisesti kesäkuukausille, parhaimpaan sesonkiaikaan. Heinäkuun lopussa Sopotissa järjestetään jälleen filmifestivaalit, muuten alue on kuuluisa erinäisistä musiikkitapahtumistaan.
Rantalomalle ominaisena päivisin makoillaan hiekassa ja iltaisin suunnataan kävelykaduille. 

Jokaiselle varmasti löytyy jotakin. Suosittelen lämpimästi!

Pimeyttä pakoon..

Joskus tuntuu siltä ettei oikein jaksa mitään..

Tänään on juuri sellainen päivä. Voisin karata palmujen alle, äärelle turkoosin veen.. Ajatus lähti siitä, kun "eksyin" lomaparatiisisaarille ja rupesin muistelemaan viime maaliskuista häämatkaamme. 

Krabi

Valokuvia tuli räpsittyä satoja, tuhansia ehkäpä.. Tietysti :) 

Ja hyvä niin, sillä tällaisina väsyneinä päivinä on niihin helppo uppoutua ja muistella kynttilän valossa ihanaa reissua.

Rawi Warin Resort & Spa

Hotellimme avomeriallas, jonkä kärjestä aina noukittiin retkille lähtijät

Aiemmin olin kirjoittanut Bangkokin vilinästä. Loppuetappi olikin rauhallisempi Koh Lanta, jonne matkasimme lautalla Krabilta ja sen keskivaiheilla länsirannikolla sijaitseva Rawi Warin Resort & Spa. Kaikkien kehujen ja haukkujen jälkeen hotellin keskiarvoksi osoittautui vahva ysi, vaikka maisema oli täydellinen kymppi! Spa puoli osoittautui täydelliseksi flopiksi hintojensa puolesta, mutta Lantalla on paljon ihania spapaikkoja, jotka löytää tutun ja turvallisen Trip Advisorin kautta.

Rentouttavaa thai-hierontaa sai hotellin rannalta muutamalla eurolla, kun se Spassa olisi maksanut n. kuusikymppiä.

Maaliskuun puoliväli on oikein mahtava ja täydellinan ajankohta viettää häämatkaa Thaimaassa. Suurin turistisesonki oli juuri päättymäisillään ja omaa rauhaa riitti hyvin. Sään puolesta meillä ainakin oli täydellistä, aurinko jaksoi paistaa ja vain yhtenä iltana oli pahemman luokan ukkosmyräkkä, joka kesti monta tuntia ja iski salamaa tiuhasti läheisiin ukkosjohtimiin.. Huvittavinta oli se, että olimme varmoja, että sähköt siinä myrkyssä vähintäänkin menisivät, sen verran alkeellisilta näyttivät kaikki sähkörakennelmat. Mutta ei, ei edes pienintäkään katkosta!

Ruokapaikkoihin ei ollut jonoja, tunnelma oli todella mukavaa ja rentoa. Erään rantapizzerian italialainen omistaja osasi kertoa, että "talven tullessa" pilvet alkavat muodostua horisonttiin peittäen kauniit auringonlaskut taakseen ja aaltojen äänet kantautuvat korviin saakka. Saimme kuitenkin lähes joka ilta nauttia kauniista auringosta ja heinäsirkkojen sirinästä. On muuten aika pelottava tunne, kun yhtäkkiä sirkat lopettavat ja ympärillä vallitsee täysi hiljaisuus.. 

Rawin Spa osoittauti flopiksi ja vähän sama koski ruokailua, joka ei hotellilla ollut aamiaista lukuunottamatta kummoisempaa. Noin muutaman sadan metrin päässä etelän suuntaan hotellilta alkoi rantaravintola-alue, jossa erilaista ruokatarjontaa oli joka illalle erilaista. Parhaiten tälle alueelle pääsee Rawista tietä pitkin, koska välissä on kivikkoinen kanava. Muutenkin hotellin ranta-alue oli hiekan ja kivien sekainen, hankala kokonaisuudessaan varsinkin pimeällä.  Skootterilla matka taittui parissa minuutissa.

Itse Lanta on nähty parissa päivässä, mutta paras idea on ehkä se, että lähtee päiväretkille eteläisemmille saarille. Vuokrasimme skootterin 5 päiväksi sekä ostimme samasta hotellia vastapäätä olevasta "retkikaupasta" muutaman päiväretken. Omistajapariskunta oli todella ihana ja retkien järjestäjät osasivat hommansa. Nyt en muista tarkkaan kummankaan yrityksen nimeä, mutta halukkaille voin ne kaivaa tarvittaessa. Samasta paikasta kun hankkii koko paketit, niin pystyy hyvin tinkimään hintoja. Ainakin omasta mielestä.. Otimme heiltä sitten vielä pickup -kuljetuksen Krabin kentälle maateitse muutamalla kympillä. Ilmastoitu auto helteellä, luksusta!

Kookosmehua, suurinta herkkua!

Lantan Itäosissa oli "salainen satama", täydellinen get away -paratiisi!

Lantalle palaamme varmasti vielä, ehkäpä vähän etelämmäksi, toiseen resort & spa komlpeksiin, joka näytti mereltä päin todella houkuttelevalta. Pohjoisen Lantan alueet tulemme kiertämään kaukaa.. Liian sekavaa. Toisaalta yöelämää kaipaavat viihtyvät siellä mainiosti, etelän suunnalle voi sitten paeta melua ja vilskettä ;)

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa!