Tulppaaniähky

Sanan positiivisessa merkityksessä! Nimittäin muutaman viikon takainen retki Hollantiin ja kuuluisaan Keukenhofin puistoon on jäänyt hyvin mieleen. Ja myös muistikortille..
Nyt kun kevät on Suomessakin edennyt toukokuun puolelle, voin näitä jakaa kanssanne. 

Olen aina haaveillut pääseväni tähän ihanaan keväiseen kukkapuistoon ja katsastamaan Hollannin tulppaanipeltoja. Nyt pitkäaikainen haave vihdoin toteutui pikavisiitillä. Ja valitettavasti täytyy todeta, että tulppaanipeltojen sijasta oli tyytyminen pääasiassa hyasinttipeltoihin, sillä huhtikuun alkupuoli, hyvästä säästä huolimatta, ei ollut vielä täysin tulppaanien aikaa. Jälkeenpäin ajateltuna pari viikkoa myöhemmin olisi ollut ehkä se täydellisin vierailuaika tulppaanipeltojen osalta. Eli ensi kerralla sitten ;)

Joukostaan eksynyt

Onneksi kukkapuisto on ottanut nämä muutaman viikon kevätajoitukset huomioon ja istuttanut kolmessa eri "vuorossa" sipulikasvit maahan. Nimittäin tulppaaneja edeltävät sipulikasvit kuten narsissit, krookukset ja helmilijat olivat täydessä kukassaan ja hyasintit tuoksuivat upeasti. Osa aikaisista tulppaanilajikkeista oli myös jo puhjennut kukkaan ja voin vain kuvitella miltä puisto näyttää myöhäisempien lajikkeiden puhjetessa loistoonsa ja aikaisempien siirtyessä lepovaiheeseen. 

Puisto on muuten eläinystävällinen, joten molemmat otuksemme olivat siellä mukana. Tosin kahden koiran kanssa liikkuminen ajoittain ruuhkaisilla poluilla on melko haastellista. 

Keukenhof on auki keväällä vain muutaman viikon, joten vilinää ja vilskettä riittää kovin. Sisäänpääsy on 15 euroa ja paikalle pääsee oman auton lisäksi myös Amsterdamista kanavakuljetuksella tai bussilla. Matkaa on parisenkymmentä kilometriä, joten huhti-toukokuussa Amsterdamissa visiitillä ollessa puistoon on siis helppo tulla. Meidän visiitti koostui melko pikaisesta muutamasta tunnista, koska takana oli nelisensataa kilometriä ajoa Luxembourgista ja väsy painoi. Tosin viimeinen tunti ennen sulkemista oli se idyllisin ja parhain. Auringon laskiessa kaikki näytti seesteisen kauniilta, tunnelmaa auttoi myös vähäisempi väkimäärä. Voin myöntää, että suurin osa puistosta jäi katsastamatta juuri tuon ihmismassan vuoksi. Ajoitus kannattaa siis suunnitella aamupäiväksi tai myöhäiseksi iltapäiväksi.

Keskellä puistoa on muuten suuri halli, jossa kaikki puistossa esiintyvät kukkalajikkeet ovat kasvamassa täydellisissä kosteissa ja lämpimissä oloissa. Eksyin tänne viimeisellä puolituntisella ja eri tulppaanilajikkeiden määrä yllätti suuresti. Kunhan saan aikaa niiden kaivamiseen muistikortilta, esittelen suosikkini, risteytyksiä on  nimittäin jos jonkinmoisia. Tämän lajikepaljouden jälkeen ei enää harmittanut, etteivät kaikki tulppaanit vielä olleet puhjeneet puiston puolella kukkaan.

OIKEIN MUKAVAA VAPPUA!

Kolopaikka

Lapsuuteni kesät vietin näissä rantamaisemissa.

Aikuisena on ihana päästä fiilistelemään muuttunutta pikkukaupunkia ja tunnustella sen turistisykettä. Niin paljon on muuttunut, mutta niin paljon pysynyt samanlaisena.

 

Kesäsesonki on kohta sielläkin ohi, mutta kaupunki ei nuku talvellakaan, vaan kutsuu ihanien kylpylien huomaansa. Ilman jodipitoisuudet ovat huomattavat, joten tänne matkaavat terveysturistit ympäri vuoden. Kommunismin aikoihin kylpylöihin pääsivät eteläisen Puolan tehdastyöläisten perheet puhdistamaan keuhkojaan ja lataamaan akkuja.

Rantaviivat ovat Puolassa kokemisen arvoisia, pieniä kyliä ja ihania autioita rantoja, paljon kokemisen arvoisia paikkoja!

Jos ajat Puolan rantaviivaa, niin n. sata kilometriä Saksan rajalta sijaitsee idyllinen Kołobrzeg, suomalaisittain Kolberg ja Porin ystävyyskaupunki. Itse kutsun sitä "kolopaikaksi".

Tarkempi kaupunkipostaus tulee tuonnempana, mutta koska kesää on vielä jäljellä, niin halusin muistella hetkiä rannalla..

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa!

Maistuis ehkä sullekin!

Tätä pensasmustikka mascarpone -piirasta olen ollut tekemässä jo parisen viikkoa.. 

Tänään en voinut enää keksiä tekosyitä etten sitä tekisi. 

Kävin nimittäin Hietsun Indiedays -blogiportaalin järjestämässä kirppis ja myyntitapahtumassa ja törmäsin Päiviin, joka vaikuttaa monday TO sunday HOME -merkin ja blogin taustalla. Niin monta kertaa on pitänyt päästä hänen pop up kotikauppaansa hipelöimään ihania tuotteita, tällä kertaa selityksiä ei selitelty. 

Ja hyvä niin. Ostospäätökset tein omatoimisesti sekä kustansin nämä Messuhallin suurkirppistuloista, ettei jää kellekkään epäselväksi onko kyseessä paljon parjattua lahjottua mainontaa. 

Parveketerassille lähti mukaan ihastuttava pellavainen tyynypäällinen sekä tovin ajatustaiston jälkeen muutama  "vankilateemaa" mukaileva kuppi ja kippo. Sokerikko jäi kaivelemaan mielen syövereitä vielä.. Tosin säilyttäisin siinä varmasti helmiä! 

Mutta nyt siihen kohokohtaan eli 

PENSASMUSTIKKA - MASCARPONE PIIRAS

Muropohja:

2,5 dl jauhoja

125g voita

1 dl hienosokeria

1 kananmuna

2 tl vaniljaa / vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

Mascaproneäyte:

250 g mascarponejuustoa

1 dl hienosokeria

luomusitruunan kuorta

1 l pensasmustikoita

Päälle sopii vaniljakastike.

Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi.

Lisää kananmuna ja jatka vatkaamista. 

Lisää jauho, leivinjauhe ja vaniljaseos nopeasti vatkaten tasaiseksi.

Anna taikinan vetäytyä hetki kylmässä.

Voitele ja korputa vuoka ja painele taikina siihen.

Paista 200 asteessa alatasolla n. 10-15 min. 

Anna jäähtyä.

Valmista mascarponetäyte vatkaamalla juusto, sitruunankuori ja sokeri kuohkeaksi.

Levitä täyte jäähtyneen pohjan päälle ja asettele päälle pensasmustikat. 

Sitruuna antaa ihanaa raikkautta muuten niin ylimakeaan kokonaisuuteen, kokeilin ensimmäistä kertaa ja ihastuin täysin! 

NAUTI! 

Suu kiinni!

Suurimmaksi osaksi ajasta olen se henkilö, joka tapittaa linssin takaa ja jakelee kuvattavalle ohjeita mitä pitää ja mitä ei pidä tehdä, jottei näytä yliposeeravan muoviselta.

Muutama viikko takaperin sain itse tuntea nahoissani kuvattavana olemisen "riemua" kun Helena tarttui kameraan ja täytyy sanoa, että jälleen kerran vaikeaa se oli! 

Poseerauskuvat ovat luonnollisiin tunnekuviin verrattuina helppoja, jokainen meistä nimittäin poseeraa tahtomattaan tai tahtoen heti, kun kamera vilahtaa jossain. 

Onneksi luottomallini Natalie, Helena ja Sofia ovat jo pikkuhiljaa tottuneet käskytyksiin.

Uusimpana valokuvattavana oli Leena, joka myös alkoi "normalisoitua" kuvien määrän kasvaessa. 

Oikeasti, parhaimmat kuvat tulevat silloin, kun malli on luonnollinen ja hänen tunnetilansa ikäänkuin yllättää ikuistamalla sen kameran kennolle.

Mutta miten se luonnollisuus syntyy..? 

Harjoittelemalla! 

Tyhmien vitsien heittämisellä ja muutamalla muistisäännöllä siitä, mikä kuvakulma on itselle se suotuisa. 

Mutta sitä pitää harjoitella.

Alla muutama onnistumisen ja erehtymisen kautta hyväksi todettu kikka, joka saattaa sopia myös sinulle. Tai sitten ei. Kokeilemalla selviää! 

• Kuvat syövät meikkiä ja luonnollisenkin meikin on loppujen lopuksi oltava melko vahva. Jos haluat näyttäviä kuvia, joissa et näytä lehmän nuolaisemalta, uskalla meikata vähintäänkin silmät ja/tai huulet!

• Älä sorru ns. ylihymyilyyn, jolloin ylähuuli saattaa kadota kirjaimellisesti kasvoiltasi, ikenet loistavat kilpaa hampaiden kanssa ja silmistäsi tulee epämääräiset viirut --> toki tämä ilme on se kaikkein luonnollisin ja tunteikkain, mutta ollaanpa nyt rehellisiä..

• Ota purkka pois suusta tai vähintäänkin pidä suu kiinni!

• Jos pelkäät kaksoisleukaa, älä missään nimessä vedä leukaa kaulaan kiinni. Päinvastoin työnnä päätä eteenpäin ja taivuta sitä hieman alas. Tuntuu koomiselta, mutta näyttää hyvältä! 

• Muotilehtien mallit hyvin harvoin seisovat selkä tappisuorassa ja hartiat ojennuksessa. Jalkaa toisen eteen ristiin, pieni yläkropan kääntö sivulle, käsi vyötärölle, toinen olkapää toista alemmaksi jne. ja hyvä tulee. Se mikä omasta mielestä tuntuu hyvältä voi näyttää kuvassa kamalalta ja toisinpäin. Juuri niissä "tyhmissä aneemisissa" asennoissa on tietynlaista viehätystä, joten rohkeasti kokeilemaan editorial -tyyppisiä kokonaisuuksia. 

• Ajattele mukavia hetkiä, hyräile mielessäsi kappaletta ja anna tunteen viedä! Mikään ei ole kauniimpaa, kuin selvä tunteen kuvastuminen kasvoilta, silmäsi hymyilevät tahtomattaan ja huulillasi on vieno hymy. 

• Hulluttele ja vakavoidu. Toista sama loputon määrä. Kontrasti näiden ilmeiden välillä on uskomaton! Kuvauta itsesi rekvisiitan  kanssa, esim. huivi, hattu tai aurinkolasit helpottavat jännitystä ja saat ajatukset toisaalle. Kuvaaja nappaa juuri sen "unohtuneen" hetken.

 Kameran läsnäolo olisi parasta unohtaa, mutta kuinka ihmeessä, kun salakavalasti mieli huutaa poseerausta? Jokaisella on tähän varmasti oma konstinsa, mutta parhaaksi todistettu juju onkin siinä, että yrittää unohtaa kameran kokonaan keskittyen johonkin muuhun. 

Kuulen myös mielelläni sinun kikkasi, miten saada ihana fiiliskuva, josta välittyy enemmän kuin tuhat sanaa kertova tunne. 

Ja huonoja valokuvattavia ei mielestäni ole olemassakaan. On vain epäonnistuneita kuvahetkiä! 

Kiitos Helena ja Leena, otetaan pian uusiksi!

Palkataan leppäkerttuja!

Kesäkasvien viljelyssä on aina omat ongelmansa. Olin onnistunut monena vuonna välttämään pahimmat tuholaiset, jotka paahteisilla parvekkeilla ovat olleet riesana. 

Olen soveltanut monia kikkakonsteja, mutta syötävät yrtit ovat aina yhtä ongelmallisia. 

N. viikko takaperin ostin puutarhaliikkeestä jälleen parvekekasveja. Tuli hortensiaa, neilikkaa, mansikoita, laventelia, laakeripuuta, timjamia, pieni pajupuu sekä vanha tuttu piparminttu. Vuosien saatossa mintun suhteen on omat kikkansa, mutta nyt onnistuin kotiuttamaan taimien mukana KIRVOJA!!!

Kirvoja kasveissani on viimeksi ollut vuonna nakki ja kypärä, eli tosi kauan sitten. Ja ne pirulaiset sitten tykkäävät muuttaaa ympäriinsä! Shokki oli tänään suuri, kun rupesin tarkastelemaan minttuja. Nypin niistä aina uudet nuput, jotta rupeavat versomaan oikein urakalla (tehoaa muuten kaikkiin tämäntyyppisiin kasveihin, muuten niistä tulee pitkiä ja honteloita). Ja meinasin tipahtaa lennosta. KAIKKI olivat täynnä kirvoja eri elämän vaiheessa... Jos kyseessä olisi peruskasvi, suihkuttaisin tappoaseella ja tunkisin multaan myrkkyä. Mutta ei. Nämä Mustion mintut pitää hoivata ja kasvattaa tyttöjen mojito-kesäiltoja varten! Ei tällainen peli nyt vetele. 

Kaapin kätköistä siis mäntysuopaa ja votkaa, blandataan haaleaan veteen ja kunnollinen suihkutuspesu. Jouduin toistamaan käsittelyn nyt kahteen kertaan, huomenna uudestaan. Toivotaan, että tehoaa. Aikaisempina vuosina on tehonnut. Ja jos ei tehoa, niin vielä ehdin hakemaan uusia multia sekä piparmintun taimia. 

Kuvia kaivaessani tähän postaukseen huomasin, että ihan omaa tyhmyyttäni onnistuin tuomaan yhdessä taimessa näitä ryökäleitä parvekkeellemme. Ja vielä sellaisessa kuvasarjassa, jossa nappaan uuden nupun versomismielessä irti, niin sielläpä onkin sitten pieniä iljettäviä asukkaita! Voi kunpa olisin näitä kuvia ehtinyt katsomaan viikko sitten, olisin ehtinyt napata tuon taimen juurineen kankkulan kaivoon! 

Maija Mehiläisessä leppäkertut aina lypsivät kirvoja, voisin muutaman yksilön palkata suojamielessä kasveilleni muutenkin :) 

Vai olisiko kenties jotain muuta kokeilemisen arvoista kuin mäntysuopadrinksut? Mintunlehtivesi ei oikein tähän kokonaisuuteen taida istua ;)

Korukarnevaaliin!

Tämän päivän ehkä ehdoton koru- ja asusteharakoiden tapahtuma on Gloriassa järjestettävä Korukarnevaali! 

DD:ni on omenossa mukana, joten jos pyörähdät paikalle, tule ihmeessä moikkaamaan!

Korukarnevaali

"Moo'llaasi"

Kohta tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun juhlittiin häitämme.

Mihin se aika katoaa..? 

Nyt ei kuitenkaan päivitellä sitä, vaan lähinnä halusin vinkata kivasta ideasta saada mukava kuvakollaasi seinälle, tilanpuutteesta kärsimättä.

Idea käyttää Mini Moo -kortteja syntyi pikkuhiljaa ja lopulta rohkaistuin ja tilasin niitä myös hääkuvistamme samalla kun tilasin lisää DD:n käyntikortteja.

Kortit ovat siis pienehköjä "käyntikortteja", mutta niiden käyttötapa on täysin vapaa. Olen ainakin koruyritykseni puolesta suosinut näitä yksilöitä kovin ja jos ei muuta, niin ainakin olen jäänyt muistiin poikkeuksellisella käyntikortilla :) 

Ja tällä kortilla jos millä pystyy helposti avaamaan keskustelua.  

Minimissään tilattavana on 100 korttia ja se mikä tästä tekee upeaa on, että jokaiselle kortille voi valita eri kuvan. Takaosasta tulee sitten yhtenäinen, tässä tapauksessa suunnittelin sinne nimemme, hääpäivän sekä panoraamakuvan kirkosta. Jos näitä nyt vaikka sattuisi antamaan jollekin muistoksi. 

Tuli vaan mieleen, että toimivat vallan mainiosti esim. kiitoskortteina!

Mielikuvitus on siis rajana!

Moo:lla on paljon erilaisia ihania vaihtoehtoja perinteisille korteille, joten suosittelen tsekkaamaan ja tutustumaan. Tuotteet tulevat Englannista kuriirilla n. viikossa. 

  Tilasin siis samalla minimoo kortteihin sopivan kehyksen, johon mahtuu muutama moo erilaisiin kollaaseihin. Kehyksen saa myös mustana. Vaikka kuvittelin tietäväni kehyksen koon, se yllätti täysin!

Koska hääpäivä oli kokonaisuudessaan tärkeä ja ikimuistoinen, asettelin kuvat vähän aikajanamaisesti. Näin sain kuvakollaasiseinällemme lisää ihania kuvia tärkeästä päivästä, yhdessä kehyksessä parinkymmenen kehyksen sijasta. Toki myönnän, että tämä muoto on pieni ja kuvat eivät yhtä näyttäviä, mutta se ei olekaan se idea ,) 

Idea oli saada koko päivä kiteytettyä niin hyvin kuin mahdollista.

Ajatuksissa on tehdä vastaavanlainen esim. matkakuvista.. 

Pimeyttä pakoon..

Joskus tuntuu siltä ettei oikein jaksa mitään..

Tänään on juuri sellainen päivä. Voisin karata palmujen alle, äärelle turkoosin veen.. Ajatus lähti siitä, kun "eksyin" lomaparatiisisaarille ja rupesin muistelemaan viime maaliskuista häämatkaamme. 

Krabi

Valokuvia tuli räpsittyä satoja, tuhansia ehkäpä.. Tietysti :) 

Ja hyvä niin, sillä tällaisina väsyneinä päivinä on niihin helppo uppoutua ja muistella kynttilän valossa ihanaa reissua.

Rawi Warin Resort & Spa

Hotellimme avomeriallas, jonkä kärjestä aina noukittiin retkille lähtijät

Aiemmin olin kirjoittanut Bangkokin vilinästä. Loppuetappi olikin rauhallisempi Koh Lanta, jonne matkasimme lautalla Krabilta ja sen keskivaiheilla länsirannikolla sijaitseva Rawi Warin Resort & Spa. Kaikkien kehujen ja haukkujen jälkeen hotellin keskiarvoksi osoittautui vahva ysi, vaikka maisema oli täydellinen kymppi! Spa puoli osoittautui täydelliseksi flopiksi hintojensa puolesta, mutta Lantalla on paljon ihania spapaikkoja, jotka löytää tutun ja turvallisen Trip Advisorin kautta.

Rentouttavaa thai-hierontaa sai hotellin rannalta muutamalla eurolla, kun se Spassa olisi maksanut n. kuusikymppiä.

Maaliskuun puoliväli on oikein mahtava ja täydellinan ajankohta viettää häämatkaa Thaimaassa. Suurin turistisesonki oli juuri päättymäisillään ja omaa rauhaa riitti hyvin. Sään puolesta meillä ainakin oli täydellistä, aurinko jaksoi paistaa ja vain yhtenä iltana oli pahemman luokan ukkosmyräkkä, joka kesti monta tuntia ja iski salamaa tiuhasti läheisiin ukkosjohtimiin.. Huvittavinta oli se, että olimme varmoja, että sähköt siinä myrkyssä vähintäänkin menisivät, sen verran alkeellisilta näyttivät kaikki sähkörakennelmat. Mutta ei, ei edes pienintäkään katkosta!

Ruokapaikkoihin ei ollut jonoja, tunnelma oli todella mukavaa ja rentoa. Erään rantapizzerian italialainen omistaja osasi kertoa, että "talven tullessa" pilvet alkavat muodostua horisonttiin peittäen kauniit auringonlaskut taakseen ja aaltojen äänet kantautuvat korviin saakka. Saimme kuitenkin lähes joka ilta nauttia kauniista auringosta ja heinäsirkkojen sirinästä. On muuten aika pelottava tunne, kun yhtäkkiä sirkat lopettavat ja ympärillä vallitsee täysi hiljaisuus.. 

Rawin Spa osoittauti flopiksi ja vähän sama koski ruokailua, joka ei hotellilla ollut aamiaista lukuunottamatta kummoisempaa. Noin muutaman sadan metrin päässä etelän suuntaan hotellilta alkoi rantaravintola-alue, jossa erilaista ruokatarjontaa oli joka illalle erilaista. Parhaiten tälle alueelle pääsee Rawista tietä pitkin, koska välissä on kivikkoinen kanava. Muutenkin hotellin ranta-alue oli hiekan ja kivien sekainen, hankala kokonaisuudessaan varsinkin pimeällä.  Skootterilla matka taittui parissa minuutissa.

Itse Lanta on nähty parissa päivässä, mutta paras idea on ehkä se, että lähtee päiväretkille eteläisemmille saarille. Vuokrasimme skootterin 5 päiväksi sekä ostimme samasta hotellia vastapäätä olevasta "retkikaupasta" muutaman päiväretken. Omistajapariskunta oli todella ihana ja retkien järjestäjät osasivat hommansa. Nyt en muista tarkkaan kummankaan yrityksen nimeä, mutta halukkaille voin ne kaivaa tarvittaessa. Samasta paikasta kun hankkii koko paketit, niin pystyy hyvin tinkimään hintoja. Ainakin omasta mielestä.. Otimme heiltä sitten vielä pickup -kuljetuksen Krabin kentälle maateitse muutamalla kympillä. Ilmastoitu auto helteellä, luksusta!

Kookosmehua, suurinta herkkua!

Lantan Itäosissa oli "salainen satama", täydellinen get away -paratiisi!

Lantalle palaamme varmasti vielä, ehkäpä vähän etelämmäksi, toiseen resort & spa komlpeksiin, joka näytti mereltä päin todella houkuttelevalta. Pohjoisen Lantan alueet tulemme kiertämään kaukaa.. Liian sekavaa. Toisaalta yöelämää kaipaavat viihtyvät siellä mainiosti, etelän suunnalle voi sitten paeta melua ja vilskettä ;)

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa!