18.11.2012

Vie sie, mie vikisen..

Olen viime viikkoina törmännyt useassa blogissa kulutusyhteiskunnan ongelmiin. 
Usein edulliset ns. halpistuotteet mielletään luonnollisesti heikkolaatuisiksi, joista napit irtoavat, kannat repsottavat ja saumat pettävät. Tämä tuntuu olevan tietyllä asteella hyväksyttävää, koska kyse on edullisesta kulutusmuodista. Mutta, kun samaa ongelmaa rupeaa esiintymään lukuisilla ns. luksustuotteilla, niin on pakko ruveta miettimään mitä hittoa nyt oikein tapahtuu. 


Hannele Terkuin MRS. L blogista on tehnyt paljon pohjatyötä selvittäessään luksusmerkkien tuotteiden alkuperiä. Teksteihin pääsee täältä ja täältä.. 
Nyt kirppikselle valmistautuessa väistämättä tämä seikka on alkanut pyöriä enemmän päässä, vaikka olen jo vuosia pyrkinyt satsaamaan laatuun. Useimmiten hetken huumassa kärsii tyhmästä päästä lompakko ja sorrun laadun sijasta määrään.. 
Ei sillä, että aina laatu kulkisi hinnan kanssa käsikädessä, kuten Hannelella on antaa hyviä esimerkkejä, mutta olen kyllä löytänyt myös paljon laatua ns. halpisliikkeistä. 


Se mikä sai minut laittamaan oman lusikkani tähän soppaan johtui ihan siitä, että kirppisarvosteluja etsiessäni eksyin Ninan Tunnetila blogiin, jossa hän kummasteli erään topin tarinaa. 
Suoraan postaukseen täältä.
Heräsi kysymys, että kuinka hyvin voimme luottaa siihen, mitä meille kerrotaan?
Yritin saada tänään kaupaksi puuvillasilkkisiä paitoja, mutta eivät ottaneet tuulta alleen. Naiset tunnustelivat niitä ja olivat, että tämähän on jotain tekomateriaalia..
Polyesteriunelmat sitten menivät kuumille kiville.. 


Ja ovatko uudet tuotteet väistämättä niin huonolaatuisia, että kulutushysteriassa laatu alkaa unohtua? 
Onhan sukkahousuihinkin keksitty silmäpakoa estävä neulos, jolloin naisille riittäisi koko elämäksi vain muutama hassu sukkahousupari ,) 
Summa sumarum tästä voisi kiteyttää kokonaisuuden, että
a) suurin osa tuotteista tehdään halvan työvoiman maassa
b) 99% valmiit tuotteet kuskataan takaisin "alkuperämaahan", jossa kiinnitetään hakanen, nappi tms. jolloin voidaan mainita, että tuote on tämän jälkimmäisen maan valmistama
c) halpistuotteet ja luksustuotteet tehdään samoilla linjastoilla, vain etiketit vaihtuvat ja määrittelevät hinnan (mutta olemmehan jo tienneet, että logo maksaa ,)
d) nykypäivänä mikään ei takaa enää mitään.

 
Lopuksi vielä vähän nippelitietoa kuluttajille. 
En enää muista mistä kevät-kesä 2012 Kauppalehden Optio -lehdestä luin Zaran innovatiivisesta toimintamallista, joka oli todellinen yllätys minulle.
Zarahan tunnetusti tuo viimeisten muotinäytösten mukaista muotia viikoittain kauppoihinsa. Tätä toimintamallia helpottavat mm. lyhyet toimitusmatkat, koska tuotteet valmistetaan pääosin eurooppalaisissa maissa. 
Turkki voidaan lukea myös sellaiseksi. 
Muodinmukainen uusinta huutoa oleva tuote voi roikkua jo parissa viikossa liikkeen rekeissä, vaikka se vasta nähtiin catwalkilla. 
Innovatiivista kyllä, sillä muut ketjut suunnittelevat tulevien vuosien mallistojaan mututuntumalla ja siksi osalla menee ihan metsään.. 
Tämän tiesivät varmasti kaikki..
Mutta seuraava yllätti ainakin minut. 
Maa- ja liikekohtaiset erot pystytään Zarassa huomaamaan helposti edellä mainitun toimintatavan vuoksi, sillä koesisäänostoja tehdään rajoitetusti, jos vaikka eivät menisi kaupaksi, niin ei tappiota tule tuhansista tuotteista, vaan kymmenistä, jotka on sijoitettu eri liikkeisiin ympäri maailman. Näppärää ajattelua täytyy myöntää. 
Vastaavasti jos tuote osoittautuu hitiksi myymäläpäälliköt viikoittain ilmoittavat siitä ylemmälle taholle ja tuotetta toimitetaan uusia eriä. Tämä selittää sen, miksi kaikissa Zaran liikkeissä on erilaisia tuotteita. Ja miksi alennusmyynneissä rekeissä roikkuu täysin tuntemattomia malleja, jollaisia ei ole ollut näytillä ko. liikkeessä missään välissä. 
Täytyy sanoa, että melko näppärää. Jos olisin suuri vaatetusalan yritys, tekisin varmasti samalla tavalla.

Oikein leppoisaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa.
Alkaa pikkuhiljaa iskemään stressi tulevasta joulusesongista!

8 kommenttia:

  1. Loistava postaus, erittäin hyvin kirjoitettu, erittäin tärkeästä asiasta! Pistää kyllä miettimään aikalailla ihan omalla kohdallakin omaa kulutusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Satu kommentistasi. Tämä asia on nyt pinnalla ja toivottavasti herättää ajattelmeaan sitä kulutusta jokaisen kohdalla niin, että materiaalit ainakin tulevat tutuksi.

      Poista
  2. En ole ees ajatellut että samoja linjoja käytetään tuotannossa, onko se totta oikeasti? Vähän tulee huijattu fiilis varsinkin kun luin nuo Hannelen ja Ninan postaukset ja niiden kommentit. T.Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, näinhän se taitaa olla, että samoja linjastoja käytettään usein. Tehtaat ovat suuret, väistämättä näin tapahtuu. Kaikki "synkät salaisuudet" jos tulisivat pinnalle, niin olisi varmasti jokaisella peiliin katsomista.

      Poista
  3. Musta ihan oikeasti tuntuu, että on olemassa niitä kalliita kestäviä esim. vintage-Chanelit ja sitten on niitä uusia kalliita luksusmerkkien pikkusiskoja Miu Miu, D&G yms, jotka eivät sitten enää ole oikeasti hintansa arvoisia. Tai ehkä sitten, kun hintaa on se -70 %. :D

    Aika mielenkiintoistahan tämä kuitenkin on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa Enni, ei kaikki ole sutta ja sekundaa. Enenevässä määrin kuitenkin, valitettavasti. Onneksi edelleen löytyy valioyksilöitä niissä edullisimmissakin merkeissä kuten esim. Furla, Tiger, Coccinelle jne..

      Poista
  4. Erinomaisen hyviä pohdintoja :)

    Kyllähän tuo kylmä totuus on ollut hyvin pitkään, että hyvin monet tunnetut brändit teettävät ainakin osan valmiista tuotteesta halpatuotantomaissa. Laadunvalvonnassa kiinni jäänyt "kakkos- tai kolmoslaatu" myydään edullisemmille merkeille, ja parhaat yksilöt päätyvät kalliimpien brändien ostajille - toki myös kalliimpaan hintaan. Sinänsä samassa tehtaassa ja linjastolla tuotettua, näennäisesti "samaa" tuotetta voidaan eriyttää myös tällä tavalla, ja toki siihen ns. luksusmerkkien kohdalla lyödään se "brändilisä" aina lopulliseen hintalappuun. Jokainen kuluttaja voi siinä aina miettiä, kuinka paljon on siitä valmis maksamaan. Tottahan ideaali olisi, että jokainen tuote olisi valmistettu alusta alkaen oman brändin tehtailla oman brändin maassa ja oman brändin ehdoilla (ja tässä voi myös miettiä, mikä on alusta alkaen - onko se esimerkiksi nahkalaukuissa eläimen teurastus?), mutta nykyisillä, kalliimpienkin brändien myyntivolyymeillä se ei vain ole mahdollista.

    Suurin asia, mikä tässä vieläkin lähinnä itään suuntautuvassa tuotantojärjestelmässä itseäni aiheuttaa suurta epäilystä ja ärsytystä ovat sosiaalisen vastuun kysymykset. Niitä vastaan taistellessa ei kuitenkaan kannata ehkä miettiä ensisijaisesti sitä, valmistetaanko nyrkkipajoissa luksusmerkin vai halvemman version tavaraa, vaan sitä, miten kyseinen toiminta saataisiin lopetettua kokonaan!

    Aiheeseen löyhästi liittyen noin halpatuotantomaita ajatellen, suosittelen suomenkielisenä lukemistona kaikille jo vuosien takana julkaistua, mutta silti osaltaan vielä ajankohtaista "Alkuperämaa tuntematon"-lirpaketta (http://www.tyovaenperinne.fi/tyovaentutkimus/2003/KA_grundstrom.html).

    Mun mielestäni tässä luksus- vs. halpakama-debatissa ollaan menty vähän väärille raiteille, kun monelta taholta oon saanut lukea vain sitä taivastelua, "miten kalliit brändit voidaankin tuottaa samassa laitoksessa edullistempien kanssa", kun se tärkein teema mielestäni olisi se, ettei läpip*skoissa orjatehtaissa tuotettaisi yhtään mitään! Välillä tuntuu, että ihmiset tietoisesti hyväksyvät sen, että edullinen X-liikkeen laukku on tuotettu epäinhimillisissä työoloissa "sen takia kun on paska laatu & se on halpa".

    Apua - sori tää vuodatus :P En siis halua millään tapaa hyökätä tätä postausta vastaan ja olen kyllä samaa mieltä valtaosan kirjoittamasi kanssa :) Itselleni vaan heräsi tämmöisiä ajatuksia, jotka piti vaan oksentaa ulos, hehe :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydellinen kommentti Krista ja yhdyn täysin siihen, en edes huomannut mitään "hyökkäystä". Itselleni on ollut aina tiedossa se, että samoja linjastoja voidaan käyttää, ja miksei herranlie voitaisi käyttää jos sellaiset on luotu. Ehkä tekstistäni ei tämä tullut esiin.

      Se mitä hain oli tuo muutettu "totuus" siitä, mikä on oikeasti alkuperämaa, mikä on tuote oikeasti. Ostat kalliin luksuslaukun, jossa lukee vaikka made in England. Todellisuudessa suurin osa laukusta on tuotettu halvan työvoiman tehtaalla, mutta se on kuljetettu viittä vaille valmiina Englantiin "kasattavaksi". Oletat sen siis olevan kokonaan sikäläistä tuotosta, olet kuitenkin väärässä. Koko käsitys valmistusmaasta on heittänyt häränpyllyä jo vuosia sitten. Monet kotimaiset merkit ratsastavat "kotimaisuudellaan", vaikka tuotannot ovat muualla. Eteläinen naapurimme nykypäivänä tekee suurimman osan made in Finland tavaroista..

      Jos miettii itämaalaista työmoraalikulttuuria, niin voin sanoa, että yhden tehtaan lakattua, tilalle nousee toinen. Niin kauan kun kulutamme mitä tahansa ja kuluttamista emme pysty tietenkään lopettamaan. Kiina, Etelä-Korea sekä Japani ovat niin paljon edellä monessa asiassa, ettei meillä oikein ole siihen mitään saumaa. Tehdas saatetaan pystyttää alle kuukaudessa ja ajaa alas samassa ajassa ihan vaan kulissitehtaana hyviä työoloja vaativalle tilaajalle. Länsimaalaiselle investoijalle näytetään hyvä julkisivu, mutta kulisseissa tapahtuu se todellisuus. Tämän toimintamallin vuoksi näitä läpip*askoja orjatehtaita on mahdoton kitkeä pois. Valitettavasti..

      Poista

Tallenna sanoja, ideoita tai ehdotuksia. Tai käy vain moikkaamassa, arvostan niitä kaikkia! ,)