Vie sie, mie vikisen..

Olen viime viikkoina törmännyt useassa blogissa kulutusyhteiskunnan ongelmiin. 

Usein edulliset ns. halpistuotteet mielletään luonnollisesti heikkolaatuisiksi, joista napit irtoavat, kannat repsottavat ja saumat pettävät. Tämä tuntuu olevan tietyllä asteella hyväksyttävää, koska kyse on edullisesta kulutusmuodista. Mutta, kun samaa ongelmaa rupeaa esiintymään lukuisilla ns. luksustuotteilla, niin on pakko ruveta miettimään mitä hittoa nyt oikein tapahtuu. 

Hannele Terkuin MRS. L blogista on tehnyt paljon pohjatyötä selvittäessään luksusmerkkien tuotteiden alkuperiä. Teksteihin pääsee täältä ja täältä.. 

Nyt kirppikselle valmistautuessa väistämättä tämä seikka on alkanut pyöriä enemmän päässä, vaikka olen jo vuosia pyrkinyt satsaamaan laatuun. Useimmiten hetken huumassa kärsii tyhmästä päästä lompakko ja sorrun laadun sijasta määrään.. 

Ei sillä, että aina laatu kulkisi hinnan kanssa käsikädessä, kuten Hannelella on antaa hyviä esimerkkejä, mutta olen kyllä löytänyt myös paljon laatua ns. halpisliikkeistä. 

Se mikä sai minut laittamaan oman lusikkani tähän soppaan johtui ihan siitä, että kirppisarvosteluja etsiessäni eksyin Ninan Tunnetila blogiin, jossa hän kummasteli erään topin tarinaa. 

Suoraan postaukseen täältä.

Heräsi kysymys, että kuinka hyvin voimme luottaa siihen, mitä meille kerrotaan?
Yritin saada tänään kaupaksi puuvillasilkkisiä paitoja, mutta eivät ottaneet tuulta alleen. Naiset tunnustelivat niitä ja olivat, että tämähän on jotain tekomateriaalia..
Polyesteriunelmat sitten menivät kuumille kiville.. 

Ja ovatko uudet tuotteet väistämättä niin huonolaatuisia, että kulutushysteriassa laatu alkaa unohtua? 

Onhan sukkahousuihinkin keksitty silmäpakoa estävä neulos, jolloin naisille riittäisi koko elämäksi vain muutama hassu sukkahousupari ,) 

Summa sumarum tästä voisi kiteyttää kokonaisuuden, että

a) suurin osa tuotteista tehdään halvan työvoiman maassa

b) 99% valmiit tuotteet kuskataan takaisin "alkuperämaahan", jossa kiinnitetään hakanen, nappi tms. jolloin voidaan mainita, että tuote on tämän jälkimmäisen maan valmistama

c) halpistuotteet ja luksustuotteet tehdään samoilla linjastoilla, vain etiketit vaihtuvat ja määrittelevät hinnan (mutta olemmehan jo tienneet, että logo maksaa ,)
d) nykypäivänä mikään ei takaa enää mitään.

 

Lopuksi vielä vähän nippelitietoa kuluttajille. 

En enää muista mistä kevät-kesä 2012 Kauppalehden Optio -lehdestä luin Zaran innovatiivisesta toimintamallista, joka oli todellinen yllätys minulle.

Zarahan tunnetusti tuo viimeisten muotinäytösten mukaista muotia viikoittain kauppoihinsa. Tätä toimintamallia helpottavat mm. lyhyet toimitusmatkat, koska tuotteet valmistetaan pääosin eurooppalaisissa maissa. 

Turkki voidaan lukea myös sellaiseksi. 

Muodinmukainen uusinta huutoa oleva tuote voi roikkua jo parissa viikossa liikkeen rekeissä, vaikka se vasta nähtiin catwalkilla. 

Innovatiivista kyllä, sillä muut ketjut suunnittelevat tulevien vuosien mallistojaan mututuntumalla ja siksi osalla menee ihan metsään.. 

Tämän tiesivät varmasti kaikki..

Mutta seuraava yllätti ainakin minut. 

Maa- ja liikekohtaiset erot pystytään Zarassa huomaamaan helposti edellä mainitun toimintatavan vuoksi, sillä koesisäänostoja tehdään rajoitetusti, jos vaikka eivät menisi kaupaksi, niin ei tappiota tule tuhansista tuotteista, vaan kymmenistä, jotka on sijoitettu eri liikkeisiin ympäri maailman. Näppärää ajattelua täytyy myöntää. 

Vastaavasti jos tuote osoittautuu hitiksi myymäläpäälliköt viikoittain ilmoittavat siitä ylemmälle taholle ja tuotetta toimitetaan uusia eriä. Tämä selittää sen, miksi kaikissa Zaran liikkeissä on erilaisia tuotteita. Ja miksi alennusmyynneissä rekeissä roikkuu täysin tuntemattomia malleja, jollaisia ei ole ollut näytillä ko. liikkeessä missään välissä. 

Täytyy sanoa, että melko näppärää. Jos olisin suuri vaatetusalan yritys, tekisin varmasti samalla tavalla.

Oikein leppoisaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa.
Alkaa pikkuhiljaa iskemään stressi tulevasta joulusesongista!