Rautalanka-aukko eli äffä

Olen oman kantapään kautta oppinut valokuvaamisesta yhtä sun toista.

Vielä on paaaaaaaljooooooon opittavaa, mutta monet asiat tulevat vasta ajan saatossa. 

Internetin ihmeellisestä maailmasta löytää vaikka mitä oppaita ja vinkkejä, mutta ns. rautalankaversiot ovat kiven alla. Aikoinaan minulle suositeltiin valokuvaukseen liittyen Scott Kelbyn kirjoja, joissa nimenomaisesti kerrotaan rautalankaversioina asetuksista sekä niiden vaikutuksesta loppukuvaan. Nyt itse saan suositella näitä teoksia jokaiselle, joka tahtoisi tietää mitä muuta kamerasta löytyy kuin pelkkä "auto" vaihtoehto. 

Parhaiten oppii kokeilemalla, kokeilemalla ja kokeilemalla.

Jo aikoinaan kampaajakoulussa painotettiin valon merkitystä ja valokuvauksessa sitä ei voi ohittaa. Valo määrittelee oikeastaan kaiken, se miten se osuu kameran kennolle on merkittävässä roolissa. Onhan jo pelkkä valokuvaus valon kuvausta! 

Ajattelin ensin, että kirjoitan oman rautalankaversioni aukosta, mutta paras aukkoteksti suomeksi löytyi  Mikko Saaren valokuvausblogista, sinne pääset täältä. Mitä sitä siis keksimään pyörää uudestaan!

Se miten aukko käyttäytyy ns. virallisesti on esitelty alla kuvin ja parhaiten sen juuri näkee syväterävyyden eli ns. taustasumennuksen avulla (tunnetaan myös nimellä bokeh).

Kolme ensimmäistä kuvaa on kuvattu Nikkorin 35mm f/1.8 linssillä, (joka on hinta-laatusuhteeltaan aika huippu), kuvia on käsitelty. 
Korvakorut on kuvattu Tamronin 60mm f/2 macro linssillä pimeällä parvekkeella ja ISO 8000:lla.