Suu kiinni!

Suurimmaksi osaksi ajasta olen se henkilö, joka tapittaa linssin takaa ja jakelee kuvattavalle ohjeita mitä pitää ja mitä ei pidä tehdä, jottei näytä yliposeeravan muoviselta.

Muutama viikko takaperin sain itse tuntea nahoissani kuvattavana olemisen "riemua" kun Helena tarttui kameraan ja täytyy sanoa, että jälleen kerran vaikeaa se oli! 

Poseerauskuvat ovat luonnollisiin tunnekuviin verrattuina helppoja, jokainen meistä nimittäin poseeraa tahtomattaan tai tahtoen heti, kun kamera vilahtaa jossain. 

Onneksi luottomallini Natalie, Helena ja Sofia ovat jo pikkuhiljaa tottuneet käskytyksiin.

Uusimpana valokuvattavana oli Leena, joka myös alkoi "normalisoitua" kuvien määrän kasvaessa. 

Oikeasti, parhaimmat kuvat tulevat silloin, kun malli on luonnollinen ja hänen tunnetilansa ikäänkuin yllättää ikuistamalla sen kameran kennolle.

Mutta miten se luonnollisuus syntyy..? 

Harjoittelemalla! 

Tyhmien vitsien heittämisellä ja muutamalla muistisäännöllä siitä, mikä kuvakulma on itselle se suotuisa. 

Mutta sitä pitää harjoitella.

Alla muutama onnistumisen ja erehtymisen kautta hyväksi todettu kikka, joka saattaa sopia myös sinulle. Tai sitten ei. Kokeilemalla selviää! 

• Kuvat syövät meikkiä ja luonnollisenkin meikin on loppujen lopuksi oltava melko vahva. Jos haluat näyttäviä kuvia, joissa et näytä lehmän nuolaisemalta, uskalla meikata vähintäänkin silmät ja/tai huulet!

• Älä sorru ns. ylihymyilyyn, jolloin ylähuuli saattaa kadota kirjaimellisesti kasvoiltasi, ikenet loistavat kilpaa hampaiden kanssa ja silmistäsi tulee epämääräiset viirut --> toki tämä ilme on se kaikkein luonnollisin ja tunteikkain, mutta ollaanpa nyt rehellisiä..

• Ota purkka pois suusta tai vähintäänkin pidä suu kiinni!

• Jos pelkäät kaksoisleukaa, älä missään nimessä vedä leukaa kaulaan kiinni. Päinvastoin työnnä päätä eteenpäin ja taivuta sitä hieman alas. Tuntuu koomiselta, mutta näyttää hyvältä! 

• Muotilehtien mallit hyvin harvoin seisovat selkä tappisuorassa ja hartiat ojennuksessa. Jalkaa toisen eteen ristiin, pieni yläkropan kääntö sivulle, käsi vyötärölle, toinen olkapää toista alemmaksi jne. ja hyvä tulee. Se mikä omasta mielestä tuntuu hyvältä voi näyttää kuvassa kamalalta ja toisinpäin. Juuri niissä "tyhmissä aneemisissa" asennoissa on tietynlaista viehätystä, joten rohkeasti kokeilemaan editorial -tyyppisiä kokonaisuuksia. 

• Ajattele mukavia hetkiä, hyräile mielessäsi kappaletta ja anna tunteen viedä! Mikään ei ole kauniimpaa, kuin selvä tunteen kuvastuminen kasvoilta, silmäsi hymyilevät tahtomattaan ja huulillasi on vieno hymy. 

• Hulluttele ja vakavoidu. Toista sama loputon määrä. Kontrasti näiden ilmeiden välillä on uskomaton! Kuvauta itsesi rekvisiitan  kanssa, esim. huivi, hattu tai aurinkolasit helpottavat jännitystä ja saat ajatukset toisaalle. Kuvaaja nappaa juuri sen "unohtuneen" hetken.

 Kameran läsnäolo olisi parasta unohtaa, mutta kuinka ihmeessä, kun salakavalasti mieli huutaa poseerausta? Jokaisella on tähän varmasti oma konstinsa, mutta parhaaksi todistettu juju onkin siinä, että yrittää unohtaa kameran kokonaan keskittyen johonkin muuhun. 

Kuulen myös mielelläni sinun kikkasi, miten saada ihana fiiliskuva, josta välittyy enemmän kuin tuhat sanaa kertova tunne. 

Ja huonoja valokuvattavia ei mielestäni ole olemassakaan. On vain epäonnistuneita kuvahetkiä! 

Kiitos Helena ja Leena, otetaan pian uusiksi!