Muistatteko Reino Helismaan kappaleen, jota koulussa laulettiin lähes joka musiikkitunnilla?
".. aurinko kun päätti retken,
siskoistaan jäi jälkeen hetken,
päivänsäde viimeinen.. "
Syksyn tullessa tuo kappale hiipii aina mieleeni. Varsinkin jos suuntaan metsäpolulle.
Syksy tarkoittaa aina pimeneviä iltoja ja lyheneviä aamuja. Se tarkoittaa myös, että luonto tarjoaa paljon visuaalista kauneutta. Kaikkea ei pysty ikuistamaan vaikka kuinka olisi kova tahto, mutta osan onnistun silloin tällöin tallentamaan muistikortille.
Koirien kanssa lenkit menevät milloin peltojen laidoilla, milloin metsäteillä.
Välillä jätän ison kameran kotiin ja nautin aamun hetkistä ilman "pakkokuvata" -stressiä. Välillä kaivan taskusta vähän väliä kännykän ja räpsin taas kerran kymmeniä kuvia. Välillä iso kamera tulee mukaan ja eri päivinä leikitään eri linssin kanssa.
Oli tilanne ja varustus mikä tahansa, niin loppujen lopuksi kaikki nivoutuu hetkeen. Siihen hetkeen, kun edessäsi on satoja järjettömän korkeita puita, joiden välistä aamu-usva pakenee päivänsäteitä, ympärilläsi on täysin rauhallista ja taustalla kuuluu vain lintujen viserrys ja pöllön huuhkaus. Siihen hetkeen, kun vihdoin maltat lähteä ja jäät tuijottamaan vielä auton peileistä taaksesi..
Rauhallista viikkoa!
Kyllä, Päivänsäde ja menninkäinen - ja ehdottomasti Tapio Rautavaaran laulamana - on tuttu laulu. Sitä on laulettu lasten kanssa - ja sitä on leikitty metsissä puiden alla.
VastaaPoistaUpeita kuvia - ja hetkiä!
Täytyykin soitella uudestaan Tapsan versiota, koska en millään sitä muista, kiitos vinkistä!
PoistaUpeat maisemat ja persoonalliset kuvakulmat. Kyllä syksy on ihanaa aikaa.
VastaaPoistaVuodenaikojen vaihtelulla on hyvät puolensa, sillä silloin herää aina ihmettelemään mitä ympärillä tapahtuu. Tosin kesäkausi voisi olla hitusen pidempi, voisi joskus jopa vaihtaa paikkaa talven kanssa ;)
Poista