2.1.2015

VALKOINEN

Luxembourgissa vuosi vaihtui usvaisissa tunnelmissa. Vaikka ilotulituksen kannalta sijaintimme oli täydellinen, Limbertsbergin kattojen yllä, taivaalla näkyivät vain muutamat hassut raketit, jotka laukaistiin läheltä. Uudenvuoden päivänä puolestaan olotila oli kuin hattarassa. 



Talvinen usva peitti lähes koko maan allensa ja luonnollisesti tässä pienessä pakkasusvassa oli pakko käydä räpsimässä kuvia. Tunne oli jälleen kerran sanoinkuvaamaton, sillä taustalta kuului lintujen viserryksiä ja aurinko yritti jossain kohden tunkea läpi värjäten lumipeitteiset maissipellot pastellisen sävyisiksi. 

Samanlaisia tunnelmia muistan vuosien takaisista työmatkoistani Suomessa, kun talvisina aamuna valon määrä kasvoi ja luonto ikäänkuin puhkesi valkoiseksi. Moottoriteillä ajaessa ei voinut muuta kuin ihailla edessä ja sivuilla aukeavia valkoisia peltoja, sen vuoksi aina kun pääsen tällaisten luonnon ilmiöiden keskelle, olen elementissäni. Yritän kaikilla aisteillani imeä luontoa itseeni, jotta voisin jälkeenpäin palata siihen täydellisen rentoutuneeseen tunteeseen. 
Ikäänkuin "jäädytän" itseni paikalleen ja tällä kertaa niin kävi lähes kirjaimellisesti. 


Maisemat ja paikat olivat yllä olevissa kuvissa kutakuinkin samoja, kuin viime kevään-kesän-syksyn ottamissani kuvissa. On mahtvaa nähdä luonnon kehitys eri vuodenaikoina ja varsinkin nyt talvella, jolloin näillä leveysasteilla harvoin päästään nauttimaan lumesta. Parikymmentä kilometriä eteläisemmässä Ranskassa lunta ei ollut nimittäin nimeksikään. 

Täydellinen "Winter Wonderland", joka ei pitkään kestä, kun lämpötilat alkavat taas kohta nousta "normaalitalven" lukemille, eli plus 5-10 asteeseen. 
Oikein ihanaa alkanutta vuotta! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tallenna sanoja, ideoita tai ehdotuksia. Tai käy vain moikkaamassa, arvostan niitä kaikkia! ,)