Voihan korkokenkä sentään..

Kulutusmielessä siirryn seuraavaan, eli kenkiin tai tarkemmin yleisiin kenkäongelmiin joihin törmään milloin missäkin.
Useimmiten katsoessani työpöytäni alle.  

Tämän syksyn aikana kengistäni on irronnut joko korkolaput, etunenät tai sitten ovat muuten vaan rempsallaan. Tapani käyttää popoja ei ole muuttunut ainakaan kymmeneen vuoteen, joten ihmettelen miksi äitini vanhat kengät säilyttävät itsensä paremmin kuin monet nuoremmat sisarensa. 

En taaskaan muista kuka tästä jokin aika sitten avautui, mutta monessa liikkeessä korkokenkiä ostaessa, pyydetään korkolaput vaihdattamaan suoraan suutarilla. 

Katching n. 15e suutarinlisäkulu päälle.

Sateisiin kesiin lähes täydellinen nahkapohjainen valinta.. NOOT!

 Ainakin pääkaupunkimme voisi soveltaa jotain mukulakivivähennystä tms. toimintamallia,
ettei tarvitsisi koko keskustaa kulkea aina päkiöillä.. 

Ja vaikka lumipyryn lähestyessä korkokenkien kausi on ohi ja tuleva tuntuu kaukaiselta,
niin näitä on hyvä huoltaa talven aikana kuntoon tulevaa kevät-kesä-syksyä varten.
Ja onhan niitä pikkujouluja tässä tiedossa, joissa luottopopot toimivat säästä huolimatta ,)

Elloksen luottishääkengät, muistona pinttyneet onnen sirpaleet :)

Otin tarkemmin selvää, miksi ostaessamme uusia kenkiä, myyjä suosittelee korkolappujen vaihtoa. Huolimatta siitä, että kenkälaatikkoon on tungettu mukaan täysin samanlaiset korkolaput, kuin kengissä jo valmiiksi olevat..
 Korkolappujen teko on luottosuutarini mukaan käsityötä, jolloin joustavammasta muoviosasta valmistettu ”standardikokoinen” lappunen muotoillaan korolle sopivaksi. Tähän eivät kuulemma liukuhihnatehtaat pysty. Siksi käsityönä valmistettujen kenkien korot pysyvät parempina pidempään, kuulemma. Parempilaatuinen muovi-kumiseos on siis suutareiden jokapäiväinen leipä. 

Samoin irronneiden pohjien liimaaminen ja saappaiden vetoketjujen korjaaminen.

Mutta.

Kukaan tai mikään ei selitä sitä, miksi osa kenkävalmistajista suosii parempilaatuisia korkolappuja ja osasta saman valmistajan kengistä korkolaput kuluvat alta aikayksikön ja toisista taas eivät.
Osasta liimat pettävät hetikättelyssä ja osassa pysyvät hyvänä vuosikymmeniä. 

Jälkimmäinen ongelma esiintyy useimmiten sporttitossuissa, todella ärsyttävää.

Nämä ihanuudet olivat käytössä tasan kerran

Harva suutari meilläpäin suostuu tai osaa tehdä ”ikuisuuden” kestäviä metallisia korkolappuja, joita esim. äitini aikoinaan suosi ja vaihdatti lähes kaikkiin korkokenkiinsä. 

Kiitos tämän, olen perinyt häneltä monen monta ihanaa paria. 

Tiedän, ne ovat välillä liukkaat ja kopisevat ärsyttävän naisellisesti, mutta ne kestävät! 

Ne eivät aiheuta tuskaa kesken tärkeän tapaamisen, kun lappu irtoaa. 

Ne eivät epätasapainoita kenkää, kun epäpätevä suutari on muotoillut koron alle VARMASTI kestävän senttiä paksumman korkolapun, kun mihin lesti on muotoiltu.
Ja ne eivät kulu!

Voitte kuvitella hämmästykseni, kun löysin muutaman kenkämerkin nykypäivänä, jotka jo valmiiksi teettävät kenkiinsä kauniin ja muotoillun metallisen korkolapun. 

Kuinka täydellistä! Näitä lisää kiitos. 

Rautapalan saa oikeasti näyttämään hyvältä ja koko kenkään kuuluvalta osalta.

Ja rauta-metallikorkolapuilla tarkoitan korkolapun näköisiä koron osia, jotka ovat joko suoraan valmistajan tai suutarin laittamat. Tätä virkaa eivät toimita metallitapit, jotka tulevat esiin korosta, kun korkolappu on kulutettu loppuun tai se on irronnut. 

Näitä nastoja nimittäin näkee muuallakin kuin talvirenkaissa..

Varmat Gaborin luottiskorkkarit, jotka jalassa on kesäöitä juhlittu!

Elämää nähneet äidin "italiaanot"

Tähänkin postaukseen on pakko tunkea merkki/hinta ei takaa laatua –kliseen, mitä olen saanut kokea monen eri merkin kanssa, mutta joista päällimmäisenä ja tuoreimpana on case Ecco. Jos jokin voi mennä pieleen, niin se meni pieleen. Eikä pelkästään vain yhden kenkäparin kanssa vaan useamman. Suutarinikaan ei ollut yhtään yllättynyt tästä.. Kaikkia "pariongelmia" en lähde kertomaan, mutta talvisaapas –casen voisin kanssanne jakaa. Onhan monella nytkin käytössä TALVISAAPPAAT ja postaukseni oli täynnä kesäkenkiä.. 

Eli..

Olipa kerran leveävartinen täydellisesti omistajan pohjetta syleilevä talvisaapas. Saapas pääsi normaaliin jokapäiväiseen käyttöön syksyn-talven keleihin, koska olihan se luotu siihen ympäristöön. Saappaasta pidettiin hyvää huolta, koska olihan se nahkaa ja laatutavaraa, joka maksoi myös melkoisesti. Ensimmäinen luottamus saappaaseen meni, kun kantalappu alkoi repsottaa muutaman viikon käytön jälkeen. Omistaja mietti, mistä moinen mahtaa johtua, mutta kiikutti saappaan kiltisti suutarille ja se korjattiin. Samalla suutarisetä huomasi, että saappaan vetoketju on ommeltu hieman löyhästi, jolloin se aiheuttaa tietyssä kohtaa saappaalle lisäkulumaa ja ompelusauma pettää. Omistaja tajusikin, että tästähän se johtuu, että välillä tuntuu vetoketjun väliin jäävän jotain ja lupasi selvittää asiaa saappaan myyjän kanssa. Saapasmyyjä ei nähnyt saappaassa mitään rakenteellista vikaa, hänen mielestään siinä kohtaa saapasta on oikeutettu, että sauma vähän löystyy, kun tulee niin tiukkaa. Kyse oli saappaan nilkkakohdasta, joka on saappaan löysin kohta muutenkin.. Saapasmyyjä kehoitti varovaiseen vetoketjun kiinnitykseen ja jos jotain sattuisi niin omistaja voi tuoda saappaat uudestaan näytille. Asia oli selvä. Kului jokunen hetki ja omistaja huomasi, että saappaan sivussa, missä saappaan pohja kohtaa päälinahan, päkiän kohdalla oli ns. taitemurtuma. Pohjan kumi-nahka oli haljennut. Samassa tarkastelussa ilmeni, että itse pohjassakin oli kolikon mentävän halkeama. Siitäkös omistaja suuttui ja vei saappaan myyjälle uudestaan. Saapas otettiin ”lisätutkimuksiin” pahoittelujen kera, mutta omistaja sai nuhtelua pienen korko-osan nahkapalan huonosta hoidosta. Lumi ei kuulemma kuulu talvisaappaan käyttöympäristöön! Kun saapas muutaman viikon tutkimuksista tulon jälkeen palasi liikkeeseen, oli omistajan turhautuminen käsin kosketeltavaa. Mitään valmistajan vikaa ei saappaassa nimittäin ollut. Päälimmäinen sivusauma oli haljennut myyjän mukaan siitä syystä, ettei sitä oltu huollettu. (Siis kuka huoltaa erikseen sivusaumaa, sehän huoltuu samalla kun hoitaa päälinahkaa..? Tai löytyy siihen varmasti joku oma hoitovoiteensa, onhan se nahkaa..) Pohjassa oleva kolikon mentävä halkeama taas on ollut ihan omistajan väärinkäytöstä ja astumista terävälle kivelle. (Siis MITÄ?!?) Omistaja oli tässä vaiheessa tassutellut talvisaappailla koti-toimisto-koti väliä, josta n. parisataa metriä siinä OIKEASSA ulkokelissä, muulloin kulkuneuvossa. Toimistossa hän oli vaihtanut mukavamman sisäkengän jalkaan. Räntäloskasäällä omistaja oli jättänyt kallisarvoisen saappaan kotiin, ettei raukka kastu ja mene piloille. Persunormipakkaskelin ei luulisi olevan muutaman viikon jälkeen kuolemaksi saappaalle, varsinkin kun kaapissa on monia muita saappaita, jotka ovat kestäneet monia vastaavia ja/tai rankempia olosuhteita.. Kivelle astumisesta ei voi tulla halkeamaa pohjaa, ellei pohjassa ole rakenteellista materiaalivirhettä. Tai sitten kaikkien kenkien pohjat olisivat reikiä täynnä, olemmehan sepelin luvattu maa. Omistajalle kerrottiin, että hän voi tarvittaessa viedä asian kuluttajasuojalautakuntaan, mutta päätös on ja pysyy. Ei hinnanalennusta, ei vetoketjun-pohjan-sivusauman korjausmahdollisuutta, ei muuta kuin pahoittelut, painottaen, että korko-osa oli heikosti huollettu. Saapas oli omistajalla tässä välissä n. puoli vuotta, josta loppukesän ja alkusyksyn kuukaudet kuitenkin nätisti laatikossa. Todellista yhteistä taivalta kertyi yhteensä n. kolmelta kuukaudelta. Kokonaisreklamaatioaika oli n. kuukauden verran. 

Omistajlla paloi hermo ja toinenkin ja hän yrittää välttää hiekoitettuja alueita. 
Saapas odottaa kuivia kelejä kaapissa, koska se on edelleen se täydellisesti omistajan pohjetta syleilevä malli.

Jos jaksoit tänne saakka niin, pakko avautua vielä asiasta mitä en voi sietää.

Hintalaput kenkien pohjassa. 

Ne SAA oikeasti pois, kunhan viitsii ja näkee vähän vaivaa. 

Parhaiten tämä onnistuu niin, että ottaa vanulapun, kastelee sen ruokaöljyllä ja pehmittää hintalappua hetken. Antaa öljyn "imeytyä" paperiin ja raaputtaa kevyesti veitsellä sen pois. 

Ei mitään jälkiä missään. 

Jos öljyä ei tunnu saavan pois, voi sen pyyhkäistä kynsilakan poistoaineella tai astianpesuaineella. 

Eikä tähän niksiin tarvittu edes sukkahousuja ;) 

Oikein mukavaa talven alkua!