Ihan alkuun tarkennus, että kirjoitan nyt kirjaimellisesti ravintolan hautajaisista, koska itse ravintola on tämän ottanut viimeisten viikkojen teemakseen.
Valokuvat ovat minun ottamiani, muokkailtu "hämyiseksi" ja infoa sisältävät kuvakaappaukset suoraan ravintolan nettisivuilta, klik.
Valokuvat ovat minun ottamiani, muokkailtu "hämyiseksi" ja infoa sisältävät kuvakaappaukset suoraan ravintolan nettisivuilta, klik.
Ravintola Villa Villingenäs on 1860 -luvulla rakennettu huvila Villingin saaressa, itäisessä Helsingissä Jollaksen edustalla. Villingissä toimi vain yhden kesän ajan tasokas ja rento a la carte -ravintola. Työntekijöiden omien sanojen mukaan kuolema koitti, kun vuokrasopimus jäi yhden kesän mittaiseksi. Tästä syystä tämän viikon hautajaisjuhlat ovat sitäkin menevämmät, joten suosittelen lämpimästi jos kiinnostusta paikkaa kohtaan löytyy!
Viime lauantaiseen hautajaisillalliseeni sisältyi 4 ruokalajia sekä neljät eri viinit + kahvi ja jallusnapsi avec, eikä hinta todellakaan päätä huimannut. Kokonaisuus kustansi nimittäin huimat 76 euroa!
Alkumalja oli poreilevaa välimerellistä roseekuohuvaa. Alkuruoaksi muu pöytäseurueemme valitsi punajuurikeittoa vuohenjuustomoussella, kun itse puolestani olin "erilainen nuori" ja otin marinoitua ja savustettua siikaa linssipedillä. Punajuurikeiton kanssa tarjottu valkoviini oli vähintäänkin mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Voimakas tamminen tuoksu toi mieleen isoisän konjakkihörpsyt, mutta toisaalta olihan miljöö n. 150 vuotta vanha, joten sallittakoon tämä. Tarjoilijan sanojen mukaan, viini sopi kuin nappi silmään keiton kanssa. Ja näin kuulemani mukaan oli sopinut.
Pääruoaksi otimme kaikki monella eri tavalla valmistettua jänöä. Annos tuotiin pöytään lankulle aseteltuna ja hämärässä kynttilänvalossa se näytti täydelliseltä ja maistui myös herkulliselta.
Jänöä olen syönyt aiemminkin, mutta se kerta muistutti enempi broileria, kuin ehkä jänöä..
Jänöä olen syönyt aiemminkin, mutta se kerta muistutti enempi broileria, kuin ehkä jänöä..
Harmikseni painoin muistiin vain yhden punaviinin, jota tarjottiin juustojen kanssa ja se oli 2001 vuoden merlot, Caus Lubis, koska kaapista ei kuulemma enää löytynyt mitään muuta sopivaa. Todella vahva viini, mutta täydellinen makuyhdistelmä vuohenjuuston kanssa!
Jälkiruoaksi oli herkullinen kakkupala sekä jugurttijäätelöä ja yllätysmomentti tuli kahvin avecina, nimittäin rehellinen jallusnapsi!
En ole koskaan ollut yhtä rennossa ilmapiirissä missään ravintolassa, mutta onneksi sain tämän kokea, sillä lauantaista iltaa muistelemme varmasti vielä tulevaisuudessakin!
Jään innolla seuraamaan mihin ravintolan henkilökunta suuntaa seuraavaksi, sillä aivan varmasti sinne suuntaamme visiitille mekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tallenna sanoja, ideoita tai ehdotuksia. Tai käy vain moikkaamassa, arvostan niitä kaikkia! ,)